Tämä on tämän vuoden viimeinen postaus, järjestyksessä 58. Joulukuu on ollut myös aktiivisin postauskuu, miksi? Lukukertoja on blogin historian aikana tullut 4076kpl. Mahtavaa, te olette mahtavia ja upeita!
Tammikuu meni enemmän fiilistellessä. Listailtiin tavoitteita ja otettiin rennosti. Käytiin kuvaamassa. Juhlittiin allekirjoittaneen synttäreitä, jotka on taas kohta edessä ja koirakin pääsi olemaan suuressa osassa niitä. Ehkä tänä vuonna yhtä hyvällä menestyksellä, kuin viimevuonnakin? Kävin handlaamassa Turussa kaverin mustan seefferin. Sekä listailtiin myös keskeneräiset asiat ALO:n liikkeissä. Tiedä häntä, miltä lista näyttäisi nyt.
Helmikuussa käytiin hakemassa rokotukset ja silloin painoa koiralla oli n. 20kg. Helmikuussa meille oli myös kertynyt 18 lukijaa, joiden kunniaksi pidettiin kysymyspostaus. Tapahtui myös pieni äksidentti ja Ocalta meinasi lähteä korva. Onneksi selvittiin vain pienellä epämuodostumalla ja minun vammautuneella kädellä. Olen kritisoinut ja pohtinut itseäni koulutuksellisesti ja mennyt eteenpäin tuostakin tilanteesta hirveästi. Helmikuussa alkoivat myös toiset juoksut.
Maaliskuu oli hiljaista. Koiran juoksut rajoittivat tekemistä todella paljon, kun Oca on tunnetusti THE herkkis siinä vaiheessa. Maaliskuusta ei saanut postauksellisesti juuri mitään irti, kun vain yhden postauksen olen kirjoittanut. Mutta muistan, että käytiin Katjan ja Mokan luona Mikkelissa ihmettelemässä maailmaa. Uutta tuli koettua, mm. kerrostaloasuminen ja jäällä juokseminen. Miksei täällä ole sellaisia jäitä? Kai me treenattiinkin jotain. Ei voi muistaa.
Huhtikuussa oli Lahti KV, ja ennen sitä olen kirjoittanut pohdiskelevan tekstin möllitokosta, johon emme koskaan menneet nolaamaan itseämme. Olen ollut huono ja laiska. Olisimme taas yhtä kokemusta rikkaampia, jos olisin mennyt. Lahti KV:sta saimme EH:n, olimme kilpailuryhmän kakkosia ja arvostelu oli niin totuudenmukainen kuin olla ja voi.
Toukokuun saapuessa kysymyspostaus sai vihdoin vastaukset. Treenaillessa omalla pihalla saatiin palautetta naapureilta - niin positiivista kuin negatiivistakin. Karvanlähtö saapui luoksemme. Ohituksien kanssa ollaan oltu positiivisempia kuin aikoihin. Ne ovat onnistuneet. Seikkailtiin myös uudessa ympäristössä kotimme lähistöllä. Löydettiin kiva oikopolku.
Kesäkuussa listailin uudetaan ALO:n liikkeet ja päivittelin, miten olemme edistyneet. Muuten kesäkuussa on ollut blogihiljaista. Varmaan kesän takia.
Heinäkuussa alkoi kolmennet juoksut. Joten taisi mennä miltei koko heinäkuu kärsiessä juoksuista, kun ei mitään päivityksiä blogiin ole tullut.
Elokuussa laskin rimaa jälleen. Nauttia treeneistä - niin utopistinen kuin koko ajatus onkaan. Mutta niin päätin tehdä ja ihan iloinenkin olen siitä. Pidimme kunnon treenitaukoa ja paimen sai kypsytellä asioita päässään hoksaten seuraamisen avainsanat. Pohdiskelevaa tekstiä tuomareista ja siitä, kuinka viemällä koiransa oikealle tuomarille saa hyvän tuloksen. Kehityskaarta ilmaiseva kuvapostaus. Kimppatreenejä kaupungissa. Mukavaa.
Syyskuu toi mukanaan uusia tuttavuuksia kuin treenejäkin. Treenailtiin muutamaan otteeseen isommalla porukalla kaupungissa ja pystyin työstämään koiraa enemmän häiriössä. Huomaan itsessäni enemmän ja enemmän virheitä. Ohjaan väärin, oletan asioita, vaadin juttuja, joita ei ole opeteltu. Syyskuussa myös löysin The pentueen, josta olisin voinut huolia koiran itselleni, mutta pentueeseen vaihtui isä jostain syystä, niin sekin jäi sitten vain haaveilun asteelle.
Lokakuussa juhlittiin. Oca täytti kaksi kokonaista vuotta. Taidettiin tavata ensikertaa Zira&Jenni. Treenattiin lähikentällä heidän kanssaan. Märisin jotain saamattomuudesta ja siitä, ettei tavoitteet täyty.
Marraskuussa treenattiin kanssa. Häiriössä. Ziran ja Jennin kanssa, mutta tälläkertaa kauppakeskuksen parkkialueella, halliin asti ei vielä menty. Opeteltiin rauhoittumaan, rentoutumaan ja olemaan ihan nätisti. Startattiin viimein kunnolla luoksepäästävyyden opettelu. Saatiin libster blog-palkinto ja meidät haastettiin vastaamaan 11 kysymykseen. Marraskuussa sairastelin myös ankarasti. Piti korkata ensimmäiset viralliset, mutta taas järkiinnyin - koira ei ole valmis, minä en ole valmis. Lisää pohdiskelua yhteistyöstämme.
Joulukuu nyt varmasti monella on muistissa hyvin. Paljon miettimistä ongelmakohdista, naksuttelua, treeniä, sosiaalistumista, sekä uusien harrastuksien pohtimista. Aktiivisin bloggauskuukausi, kuten taisin aikaisemmin todetakin.
Toivottavasti lukijoillakin on ollut hauskaa meidän seurassamme - ainakin lukijamäärä on kaksinkertaistanut vuoden alusta. Ei tässä mitään, hyvät uudet vuodet ja toivottavasti ensi vuonna on yhtä hauskaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti