Tein tuossa tammikuussa pohdiskelevan tekstin tokoilustamme ja tämä on tavallaan jatkoa sille. Päivittelin hieman edistymistä ja hannaavia juttuja itsellenikin selkeytyksenä siitä, missä mennään. [linkki vanhaan tekstiin]
Luoksepäästävyys: Viimeksi mainitsin koiran keräävän kierroksia vieraista ihmisistä. Nyt luoksepäästävyyttä on treenattu tuttujen ihmisten kera. Pysyy suhteellisen hyvin istuallaan, mutta nousee hyvin herkästi ihmisen puhuessa. Haluan koiran pysyvän paikallaan tässä kohtaa, joten asteittain nostetaan häiriötä.
Tuomio: Puolittain hallinnassa.
Paikkamakuu: Treeni siirretty sisältä ulos. Pysyy pienessä häiriössä maksimissaan minuutin. Ennakoi sivu-käskyä. Toimii kuitenkin kutakuinkin, aikaa vain pitäisi pidentää ja lisätä ehdottomasti myös häiriötä, sekä aikaa. Kuitenkin luottavaisin mielin olen tämän liikkeen kanssa. Pitäisi myös kokeilla takapalkalla.
Tuomio: Puolittain hallinnassa.
Seuraaminen kytkettynä ja kytkemättömänä: Seuruu on enemmän kuin kesken. Pitää lähteä rakentamaan se kokonaan uudestaan. Enemmän niin, että koira pyrkii itse aktiivisesti pitämään paikkansa. Motivaatio treenaamisen kanssa on niin hukassa. Hyvällä vireellä koira pitää hienosti kontaktia, mutta poikittaa ja edistää. Seuruu on myös hyvin rumaa. Miten se on päässyt tuohon jamaan?
Tuomio: Keskeneräinen.
Maahan meno seuraamisen yhteydessä: Vahva liike. Jos ei huonoa seuruuta oteta huomioon, koira jaa suoraan makaamaan, tippuu nätisti suullisesta käskystä ja haltsaa liikeen täydellisesti. Tätä on ilo treenata ja hioa vielä itsekin. Kuitenkin olen jättänyt liikkeen vähemmälle huomiolle, koska se onnistuu jo mainiosti. Palauttelen välillä koiran mieleen sitä.
Tuomio: Valmis.
Luoksetulo: Parantunut huomattavasti viimekertaisesta. Luoksetulossa on vauhtia, mutta kunnollinen ketjuttaminen puuttuu. En osaa opettaa näpsäkkää eteentuloa ja suoraan sivulle tuloon koiralla on liikaa vauhtia, jota se ei kerkiä hidastamaan tarpeeksi tullakseen nätisti ja hallitusti sivulle. Ongelman ydin siis taitaa olla juurikin eteentulossa. Miten hitossa minä iskoistan sen paimenen päähän, kun paimen tarjoaa vain sivulle tuloa?
Tuomio: Parempaan päin.
Seisominen seuraamisen yhteydessä: Asennemuutos! Pidän tästä liikkeestä. Pikku hiljaa olen päässyt vahvistamaan Ocalle seiso-sanaa naksulla ja muutaman kerran ollaan otettu seuraamisen yhteydessäkin seisomista. Taitava paimen, mutta ihan selvästi ei osaa täydellisesti yhdistää sanaa ja liikettä toisiinsa. Vaatii siis vielä treeniä ja vahvistamista, mutta muuten todella hyvällä mallilla.
Tuomio: Parempaan päin.
Estehyppy: Keksin eilen vai toissapäivänä mahtavan paikan treeniä sisällä hyppyä. Oca rakastaa liikettä. Se pyrkii innokkaasti hyppäämään, eikä pelkää oikean kokoista estettäkään. Hyppää hyvällä tekniikalla ja ilmavaralla, sekä tarvii vain suullisen käskyn. Esteen jälkeinen toiminta on vielä hyvin hukassa, mutta pikku hiljaa päästään sitäkin hiomaan ja varmaan heinäkuussa jo kentälle kokeilemaan, miten moinen luonnistuu.
Tuomio: Kesken.
On hienoa huomata pienoista kehitystä meissäkin, vaikka osaan pilata aina hyvin kriittisesti jonkin liikkeen, kun paketti näyttää olevan muutoin kasassa. Tarvitsisimme ehdottomasti ryhmän jossa treenata tai edes pari toveria, joita innostaa tehdä asioita. Ainoa vain, että kulkumahdollisuudet ovat tällä hetkellä hyvin rajattu. Oca on itsessään varsin pätevä, oppii nopeasti. Jonkun pitäisi vain ruoskia minua toimimaan oikein.
Mihin olen viimeaikoina treenaamisessa keskittynyt? Tekemään siitä mielekästä niin minulle kuin koirallekin. Treenaan positiivisella mielellä, enkä pety jos ei heti onnistu. Vaikka Oca ei ole kovinkaan herkkä omalle mielialalleni, tulkitsee se minua kuitenkin kuin avointa kirjaa. Jos minua ei innosta, niin ei paimenkaan toimi täydellä boostilla.
