Paimen paranee pikkuhiljaa

Koiran ollessa kipeä, omistaja on helisemässä. Ensin oli hyvä kausi, sitten hetkeksi huono, nyt taas parempaan suuntaan. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Tekemistä eläin kuitenkin vaatii, sitä ei ole luotu röhnäämään sohvalle koko päiväksi.

Sunnuntaina, 11.4 päätimme lähteä lähimätsäriin ihmettelemään. Käsissä ylivireä koira, joka tahtoi vain tehdä, tehdä, tehdä ja kun omistaja kärsi vielä paikan päällä aamujumituksesta, purkautui tekemättömyys haukkumisella. Mätsäripaikka oli erikoisin, missä olemme tähän mennessä olleet. Parkkihalli. Sanoinkuvaamattoman kuuma ja kaikuva. Oca innostui totaalisesti omasta äänestään ja samalla sen piti egoilla muille. Ennen kehän alkua väännettiin hieman tokoa kunnon häiriössä. Naama pysyi kiinni ja koira teki mahtavasti. Naksuttelin hyvää seuruuta ja perusasentoja sille. Innoissaan kuin mikäkin, eikä koittanut karata muiden perään, vaikka vain ohut näyttelyhihna laahasi perässä. Ehkä me joskus vielä päästäisiin kisoihin?

Kehässä koira käyttäytyi moitteettomasti, vaikka virtaa oli. Ensin otettiin kaikki pennut samaan aikaan kehään. No, ei siinä mitään, suihinsa meinasi syödä takanatulevan, kun omistaja ei kuunnellut pyyntöäni pysyä vähän kauempana koiransa kanssa Ocan takapäästä. Sitten _käveltiin_ kehä pariin kertaan ympäri. Toisinsanoen, oma koira leikki höyryveturia, kun on tottunut kehässä juoksemaan. Yksilösuorituksessa eläin toimi mainiosti. Omistaja joutui käyttämään päätänsä, kun tuomari käski ravaamaan kolmion. Varmasti näytin hetken kysymysmerkiltä. Parinamme oli ujohko kultainen, jolta Oca voitti punaisen nauhan yli-innokkuudellaan. Olin ihan varma, että tuomari antaa meille sinisen, koska koira poukkosi intopinkeänä.

Nauhakehässä sitten käytös jatkoi hyvänä, tuomari ei vain antanut sijaa meille, vaikka tarkkaan kyyläsikin. Vierestä palkitsi toisen nartun, jolla taisi olla yksi näyttely enemmän takana kuin meillä ja ilmeisesti vaikutti tutulta koiraltakin tuomarille. No, en arvostele, saatiin hyvää hallitreeniä.

Mustissa ja Mirrissä käytiin pyörähtämässä sitten ja sen jälkeen koira autoon ja omistajan kauppaan. Oli kyllä väsynyt eläin päivän jäljiltä.

Sadakelien takia emme ole jaksaneet lähteä pellolle tokoamaan, vaan kotipihassa ollaan väännetty. Kontaktinhakua enimmäkseen ja hieman kapulaakin olen naksutellut. Neiti vain meni tiputtamaan kapulan varpailleen, kun innostui nostamaan sitä, niin muuttui puurakkine hirviöksi. No, hiljaa hyvä tulee.

Katselin ensikuulle Sastamalan möllitokoa, mutta saa nyt nähdä jaksaako lähteä. Kisakauden kuitenkin aloitamme varmaan ensikesänä. Tämän vuoden tokoilut alkaa olemaan tässä. Pitäisi vain päästä enemmän ryhmään treenaamaan, niin voisi joskus jostain tullakin jotain.

Näihin tunnelmiin, ensi kertaan!

Vethausiin tiemme kävi

Ei aivan mennyt putkeen Ocan viikonloppu. Oli sedän luona vierailulla, ja palautui miulle puolilta öin vesiripulilla, oksennellen ja kuivuneena. Tapeltiin siinä ensin, suostuuko koira juomaan, aika huonolla menestyksellä. Vähän yli kolme yöllä lähdettiin kohti Hattulan Vethausia, jossa oli ympäri vuorokauden päivystys. Kunnalliseen koitettiin ensin soittaa, mutta vastakaikua ei kuulunut.

Lämpö mittailtiin, oli suhteellisen lähellä normia. Verinäytteitä koirasta otettiin urakalla, mutta veriarvot olivat myös normaalit. Vatsaontelo röntgentutkittiin, ohutsuolesta löytyi kaasua ja mahalaukussa, sekä suolessa oli pieniä kappaleita (ilm. luuta). Koira jäi saamaan nestehoitoa sairaalaan, jossa sen tilaa seurattiin koko aan.

Diaknoosissa lukee, että Ocan oireet saattavat johtua maha-suolikanavan tulehduksesta. Ne ovat yleensä viruksen aiheuttamia, eikä niihin ole varsinaista lääkehoitoa. Tukihoidolla toipumista voidaan nopeuttaa. Tukihoitona sairaalalla Oca sai nestehoitoa, pahoinvointilääkkeen, erikoisruokaa ja antibioottia.

Takaisin saatiin suhteellisen pirteä koira. Huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viedessä. Tunsin tehneeni oikean päätöksen viedä koira hoitoon. Lompakko kyllä keveni, toimenpide maksoi yhteensa 690 euroa, josta vakuutus (luojan kiitos) korvasi 472,50 euroa, niin omavastuuksi jäi enää vain 217,50e. Eli pystytään elämään vielä suhteellisen normaalisti.

Lääkkeeksi saatiin Tylosinia, joka on ilmeisesti jonkin moinen antibiootti. Lääkkeet ovat hirveän isoja. Ja sitten kuurin aikana pitää antaa Biobaktia.

  Koira on ollut nyt pirteä, sekä reipas, mutta aamulääkkeiden jälkeen tutkii ruokansa hyvin tarkkaan ja jättää kippoonkin vielä ruokaa. Taitaa biobak maistua ikävästi läpi. Toivotaan, että ruokahalu alkaa parantua tässä muutaman päivän sisällä. Tuntuu kuitenkin kaikki olevan ihan ok. Koira hieman väsynyt vielä, muttei nähtävästi mitään ongelmaa ole.

Säikähdyksellä selvittiin tälläkertaa, mutta tuolle ihmiselle ei koira enää lähde hoitoon. Sillä ruokinta oli ihan väärä(vaikka ohjeistettu), sekä painotin, että ilmoittaa, jos sattuu jotain normaalista poikkeavaa. Turha sitä on enää puida, asia on käyty henkilön kanssa läpi. Tällaista meille, toivottavasti ensipäivitys on iloisempi.

Tokotokotokotokotoko

Mitä muuta me olemme tehneet? Hieman temppuilleet ja tokottaneet lisää. Koira toimii, mutta ohjaaja tuntuu vetävän aivovammaa ties mistä.

Mutta treeneihin. Seuruun kontakti, kompastuskynnys. Pitää alkaa naksuttelemaan tosi ahkerasti, että sen saa kuntoon. Tajua, kun koira piti hyvin kontaktia nuorempana, mutta nyt alkanut kapinoimaan sitä vastaan. Kontakti rakoilee, tipahtelee ja vammaa muutenkin mielettömästi.


Pohdiskelin tässä, että luoksetulon loppu pitää saada rauhoittumaan ja pohdiskelin, josko opettaisin tuon tulemaanvielä eteenkin, vaikka itse pidän enemmän siitä, että  koira tulee suoraan sivulle. Ocalla vaan tuppaa olemaan liian vauhdikas moinen. No, täytyy vielä punnita noita asioita. Liikkeestä maahan alkaa olemaan jo kunnossa. Seisomistakin otettiin tuossa yksipäivä. Enää pitäisi saada meidän tokoeste kuntoon ja pientä häiriötä tekemiselle, niin alkaisi olemaan paketti kasassa. Päätin, etten tuota enää tälle vuodelle ilmoita kokeeseen. Katsotaan uudestaan 2012 keväällä. Silloin varmaan alkaa kaikki olemaan kunnossa, että voidaan käydä korkkaamassa ALOsta ykkönen suorilta ja siirtyä kesän aikana AVOon.

Ilmoitimpa lapsosen Winneriin ja Voittajaan. Toivotaan että yhtä hyvällä menestyksellä mennään, mitä Heinolassa. Sieltä kun saisi sertin, niin saisi eläin odotalla rauhassa ja kasvaa sitten avoimeen.

sivu

liikkeestä maahan

seuruu, miten se on noin sumea?

 

 

 

 

 

 

 

luoksari kivoilla maisemilla!

 

 

 

Luoksari kuvattuna, hieman liian vauhdikas vielä.