Koiran ollessa kipeä, omistaja on helisemässä. Ensin oli hyvä kausi, sitten hetkeksi huono, nyt taas parempaan suuntaan. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Tekemistä eläin kuitenkin vaatii, sitä ei ole luotu röhnäämään sohvalle koko päiväksi.
Sunnuntaina, 11.4 päätimme lähteä lähimätsäriin ihmettelemään. Käsissä ylivireä koira, joka tahtoi vain tehdä, tehdä, tehdä ja kun omistaja kärsi vielä paikan päällä aamujumituksesta, purkautui tekemättömyys haukkumisella. Mätsäripaikka oli erikoisin, missä olemme tähän mennessä olleet. Parkkihalli. Sanoinkuvaamattoman kuuma ja kaikuva. Oca innostui totaalisesti omasta äänestään ja samalla sen piti egoilla muille. Ennen kehän alkua väännettiin hieman tokoa kunnon häiriössä. Naama pysyi kiinni ja koira teki mahtavasti. Naksuttelin hyvää seuruuta ja perusasentoja sille. Innoissaan kuin mikäkin, eikä koittanut karata muiden perään, vaikka vain ohut näyttelyhihna laahasi perässä. Ehkä me joskus vielä päästäisiin kisoihin?
Kehässä koira käyttäytyi moitteettomasti, vaikka virtaa oli. Ensin otettiin kaikki pennut samaan aikaan kehään. No, ei siinä mitään, suihinsa meinasi syödä takanatulevan, kun omistaja ei kuunnellut pyyntöäni pysyä vähän kauempana koiransa kanssa Ocan takapäästä. Sitten _käveltiin_ kehä pariin kertaan ympäri. Toisinsanoen, oma koira leikki höyryveturia, kun on tottunut kehässä juoksemaan. Yksilösuorituksessa eläin toimi mainiosti. Omistaja joutui käyttämään päätänsä, kun tuomari käski ravaamaan kolmion. Varmasti näytin hetken kysymysmerkiltä. Parinamme oli ujohko kultainen, jolta Oca voitti punaisen nauhan yli-innokkuudellaan. Olin ihan varma, että tuomari antaa meille sinisen, koska koira poukkosi intopinkeänä.
Nauhakehässä sitten käytös jatkoi hyvänä, tuomari ei vain antanut sijaa meille, vaikka tarkkaan kyyläsikin. Vierestä palkitsi toisen nartun, jolla taisi olla yksi näyttely enemmän takana kuin meillä ja ilmeisesti vaikutti tutulta koiraltakin tuomarille. No, en arvostele, saatiin hyvää hallitreeniä.
Mustissa ja Mirrissä käytiin pyörähtämässä sitten ja sen jälkeen koira autoon ja omistajan kauppaan. Oli kyllä väsynyt eläin päivän jäljiltä.
Sadakelien takia emme ole jaksaneet lähteä pellolle tokoamaan, vaan kotipihassa ollaan väännetty. Kontaktinhakua enimmäkseen ja hieman kapulaakin olen naksutellut. Neiti vain meni tiputtamaan kapulan varpailleen, kun innostui nostamaan sitä, niin muuttui puurakkine hirviöksi. No, hiljaa hyvä tulee.
Katselin ensikuulle Sastamalan möllitokoa, mutta saa nyt nähdä jaksaako lähteä. Kisakauden kuitenkin aloitamme varmaan ensikesänä. Tämän vuoden tokoilut alkaa olemaan tässä. Pitäisi vain päästä enemmän ryhmään treenaamaan, niin voisi joskus jostain tullakin jotain.
Näihin tunnelmiin, ensi kertaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti