Ei, ei ja ei, en tykkää helteestä, ainakaan, kun pitäisi koiran kanssa treenata. Ihan tappoa, kun sisätiloissakin lämpö huitelee lähemmäs kolmeakymmentä. Huoh.
Ollaan nyt Ocan kanssa oltu pitkään vähäisellä treenillä, koska ei tuolla ulkona vain jaksa tehdä mitään. Sisällä ollaan treenattu odottamista, sekä avainten etsimistä ja reppuselkään hyppäämistä. Kuluvan viikon aikana palauttelin pennulle naksutimen käyttöäkin mieleen ja vahvistin hyviä perusasentoja ja tein niistä samalla varmempia. Koira tulee nyt hienosti sivulle, vaikka ei vielä itse osaa korjata ilman apua paikkaansa.
Ulkonakin käytiin treenimässä, otettiin seuruupätkiä, joista tuli välillä hieman ilmavia, kun koira kävi kierroksilla leikkipalkan jälkeen. Saatiin kaveri kuvaamaankin niin oli todella hyvä! Alussa otettiin myös neidin 7kk 2vk kuvatkin, tosin seisotus oli mitä oli, kun itsellä ei riittänyt keskittyminen.
Mietiskelin tässä itsekseni, vaikka koira välillä raastaa hermoja, niin kyllä mä rakastan tehdä sen kanssa asioita. En mätiedä tuleeko tosta ikinä valioa, ksoka sillä on liian vaaleat silmät, löysät ranteet ja pihtikintut, tosin, kaksi jälkimmäistä voi vielä korjaantuakin. Silti se on mulle ystävä, paras ystävä, joka mulla on ollu taas hetkeen. Upea tyttö <3
ps. kuvapostaus myöhemmin, netti takkuilee -.-
