Mikä on tuo mustaruskea salama, joka painelee tuolla kaukana?

Mietin, että näinkin alkuun olisi hyvä esitellä työparimme, joten eikun tuumasta toimeen!

ROYAL SMILE ÅCARINA

"Oca"

•  saksanpaimenkoira
• narttu 
• syntynyt 18.10.2010
• Royal Smile, Piia Kahrila, Nastola 
•  i. Flip Feetback
• e. Royal Smile Pink Think 
•  Oca KoiratNetissä 

pienenä (7vk)

 

pienenä (8vk)

 

 

 

 

 

 

kunnes siitä tuli 6,2kk

 

Luonteeltaan Oca on itsenäinen ja rohkea. Se testaa aina välillä rajojaan, mutta kyllä neidosta löytyy se herkkä puolikin. Nykyisellään käskyihin taipuvainen ja helposti motivoitava tapaus. Muiden koirien seurassa Oca alistuu helposti, mutta osaa myös antaa mitalla takaisin. Neidiltä löytyy myös jonkin verran keskittymiskykyä ja miellyttämishalua. Välillä vaan korvat katoaa päästä ja silloin kakara mennä viuhottaa omaan tahtiinsa kaukana horisontissa. Omaa kuitenkin tarvittavan taidon rauhoittua sisällä.

Harrastuksiimme kuuluu niin näyttelyt, mätsärit kuin toko, joista ensin ja viimeksi mainittu tulevat olemaan tärkeimpiä. Tokoa treenaamme enemmän tai vähemmän tavoitteellisesti ja koira nauttii tekemisesta.

TULOKSIA 

• 27.03.2011 - SPL pentukatselmus L+
• 09.04.2011 - mätsärit saksanpaimenien 1
• 16.04.2011 - mätsärit SIN- 
• 17.04.2011 - pentunly  PEK1
• 20.04.2011 - mätsärit PUN- 
• 25.04.2011- mätsärit PUN-
•  01.05.2011 - pentunly PEK1 KP ROP!
•  22.05.2011 - mätsärit SIN1 BIS5

HIHNAN PÄÄSSÄ

Mukana roikkuu 25.01.1994 syntynyt naisen alku, Sussuna yleisesti tunnettu. Oca on itselleni ensimmäinen ihan oma koira, jonka kanssa oli tarkoitus alkaa harrastamaankin. Rotuvalinta oli itselleni helppo, sillä seefferit ovat olleet aina lähellä sydäntä. Rodusta on ollut kokemusta yhden ongelmakoiran verran, mutta ei se tahtia haitannut. Joskus tulee mietittyä, että miksi hankkikaan koiran tähän tilanteeseen, mutta onhyan tuo apu pysyä arjessa kiinni ja jaksaa jatkaa eteenpäin. Treenaaminen, rutiinit, lenkkeily, riehumishetket, en vaihtaisi mitään pois. Vaikka itse olen aika raaka harrastuspiireissä, on pohja minullakin vahva. Kouluttajana olen tiukka, en siedä sähläämistä itseni, enkä koiran osalta. Rakkauteni on se, että kun joskus on virtaa herätä aikaisin kuuden maissa ja voi mennä huoletta treenaamaan koiran kanssa ulos. Aamutreenit on sitä parhautta.

Tokotreenit

Tänään tuli hieman kuvailtua junnua, harmi ettei saatu treeneistä mitään kuvaa, kun ei ollut kuvaajaa. Päätin sitten ottaa neitokaisesta pari muuten vaan kuvaa, ettei tule ihan alastonta postausta.

Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä, on ukkostanu, satanut, tullut rakeita ja paistanut aurinko. Tietenkin juuri treeniaikaan tuli ukkosmyrsky koviten päälle. Ukkonen tuntui vaikuttavan Ocaan siten, että se sähköisti neidin normaalia ystävällisyyttä ja teki tuosta aavistuksen haukkuherkän. Keskittymiskykykin katosi hetkeksi.

Opeteltiin tänään liikkeestä pysähtymistä tokossa. Oca tuntui nappaavan heti mitä haettiin, eikä heittänyt istumaan. Otettiin ensin, että menin koiran edessä ja pysäytettiin siitä, ja sitten seuruusta. Molemmat toimi moitteettomasti. Sitten treenailtiin hieman kohtaamisia ja tutun koiran Oca ohitti mitä mainioimmin, eikä tarvinnut jäädä haistelemaan. Hienosti piti paikkansakin siitä. Lopuksi vielä vauhdikkaat luoksetulot. Pitäisi vain opettaa neitokaista löytämään jarrukin kaiken keskellä.

Match Show, Hämeenlinna

Eilen oli hyvään hetkeen rasittavin ja kaikista eniten mehuja vienyt päivä. Onneksi tänään oli allekirjoittaneella vapaapäivä, ja kyllä myös kaveri on saanut levätä rauhassa ja toipua eilisestä. Sarjassamme extemporepäätökset lähteä paikkaan x. No, aamulla pakattiin kimpsut ja kampsut ja koira mukaan ja huristeltiin siinä sitten kohti Hämeenlinnaa. Kaupungissa oltiin kuitenkin ajoissa ja päätettiinkin käydä moikkaamassa anoppia ja hänen koiriaan.

Häällä koira oli kaksi kappaletta, molemmat uroksia. Lansupojat, 3v & 3,5kk, joista vanhemman kanssa Oca ei tule yhtään toimeen. Aatu on liian riehakas ja isokokoinen Ocan makuun, joten poitsu joutui heti jäähylle sisälle. Pienempi Nestori, joka moinenkin on jo Ocan kokoinen noinkin pienenä oli aivan ylivoimainen leikkikaveri. Kaksikko tykkäsi painattaa ympäri pihaa.

Lopulta mätsipaikalle päästyämme, koira käyttäytyi esimerkillisesti. Ei haukkunut tai riehtonut, vaan kulki sulassa sovussa meikäläisen kanssa. Kehää odotellessa juttukaveriksi ilmeistyi 15vk shelttitytön omistaja. Siinä sitten naureskeltiin ja keskusteltiin. Loppujen lopuksi kun meidän vuoro tuli, niin Oca kyllä seisoi upeasti, mutta kehässä ravaaminen ei ollutkaan enää niin helppoa. Toki ymmärrettäväähän se, kun koiralla on pieni kehätauko ja olemme keskittyneet enemmän tokoon tällä hetkellä. Sininen nauha sieltä tuli. Sinisten kehään mennessä oli juokseminen jo parantunut hieman, mutta en silti tajua, miten tuomari sijoitti meidät ykköseksi. BIS kehässä alkoi lapsi olemaan vähän uupunut, mutta hienosti käyttäytyi ja BIS5 taskuun, vaikka palkintosijoillehan tuolla ei päässyt. Omaa mieltä se kuitenkin lämmitti.

Illemmalla sitten totuteltiin lapsiin oikein urakalla. Ensin parivuotiaaseen poikaa ja sitten miehen vanhemmilla kuusi vuotiaaseen tyttöön ja Ocasta tuli tyttösen kanssa ylin ystävä. Siellä nuo leikki teekutsuja, kun koitti lähdön aika. Oli helpottava huomata, ettei koiraa tarvinnut koko ajan vahtia, vaan se osasi olla itsekin hienosti.

Ylpeä olen kakarasta, enemmänkin, mulla on täydellinen koira, miljoonalla virheellä <3

Rallituspäivä

Aamulla lähdettiin reippailemaan parin tunnin lenkki, ennen kuin lapsi jäisi yksin kuudeksi tunniksi. Lenkki meni hyvin, sillä Oca ei tuntenut aamulla tarvetta haukkua jokaiselle vastaantulevalle olennolle ja pystyipä neitokaista pitämään hetken vapaanakin. Aamulla oli tarkoitus miettiä hieman mitä treenaisemme, mutta ei kuitenkaan tullut tehtyä mitään, sillä olin itse yksinkertaisesti poikki, kun tulin kotiin. Ihme kyllä, ei ollut protestipisuja, eikä muutakaan tuhottu poissaoloni aikana. 

Sittemmin tuli soitettua Annelle, josko hän toisi oman kultaisennoutajansa riehumaan oman energiapommini kanssa, että saisi jotain järkeä tuohon elikkoon. Lähdettiinkin läheiselle futiskenttä/peltosysteemille juoksuttamaan koiria. Ocalla oli ihmeen hyvin korvat mukana ja sain kaivettua pitkästä aikaa kameran esiin, että otin kakarasta pari kuvaakin, ihan vain omaksi iloksi ja tietysti blogiin tungettavaksi.

 

Keksin myös uuden asian harjoiteltavien joukkoon, sillä tuon on ehdottomasti opittava kulkemaan hihnassa myös silloin, kun joku muu koira on mukana. Vaikka se koira sattuisikin olemaan maailman paras leikkikaveri. Tätä pitää alkaa treenaamaan, sillä kiskovan ja joka paikkaan rymyävän koiran kanssa on rasittava kulkea, jos on kaveri mukana.

 

katsokaa, ne korvat on mukana!

Oca näyttää Seralle kieltä

tittidiididii!