Aamulla lähdettiin reippailemaan parin tunnin lenkki, ennen kuin lapsi jäisi yksin kuudeksi tunniksi. Lenkki meni hyvin, sillä Oca ei tuntenut aamulla tarvetta haukkua jokaiselle vastaantulevalle olennolle ja pystyipä neitokaista pitämään hetken vapaanakin. Aamulla oli tarkoitus miettiä hieman mitä treenaisemme, mutta ei kuitenkaan tullut tehtyä mitään, sillä olin itse yksinkertaisesti poikki, kun tulin kotiin. Ihme kyllä, ei ollut protestipisuja, eikä muutakaan tuhottu poissaoloni aikana.
Sittemmin tuli soitettua Annelle, josko hän toisi oman kultaisennoutajansa riehumaan oman energiapommini kanssa, että saisi jotain järkeä tuohon elikkoon. Lähdettiinkin läheiselle futiskenttä/peltosysteemille juoksuttamaan koiria. Ocalla oli ihmeen hyvin korvat mukana ja sain kaivettua pitkästä aikaa kameran esiin, että otin kakarasta pari kuvaakin, ihan vain omaksi iloksi ja tietysti blogiin tungettavaksi.
Keksin myös uuden asian harjoiteltavien joukkoon, sillä tuon on ehdottomasti opittava kulkemaan hihnassa myös silloin, kun joku muu koira on mukana. Vaikka se koira sattuisikin olemaan maailman paras leikkikaveri. Tätä pitää alkaa treenaamaan, sillä kiskovan ja joka paikkaan rymyävän koiran kanssa on rasittava kulkea, jos on kaveri mukana.
 |
| katsokaa, ne korvat on mukana! |
 |
| Oca näyttää Seralle kieltä |
 |
| tittidiididii! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti