Menkkahirviö!

...niin koira, kuin emäntänsä.

Nyt ne juoksut sitten alkoi, ja minä päivänä. No tietysti sukulaistentuparipäivänä. Ensin väsättiin housut tyynyliinasta, että koti ei tahriinnu, kun se oli juuri saatu kiiltäväksi. Mies sitten lähti ostamaan mustista&mirristä sen auettua koiralle kunnon pöksyjä. Ilman ongelmia ei tämäkään sujunut, painotin sille, että kyseessä on tavallista pienempi ja solakampi narttu, mitä useimmat, joten housut saa olla standardimitoitusta pienemmät. No, myyjä vakuutteli, että kyllä nämä sopii ja kappas perhana, kun laitettiin pökät jalkaan, niin isothan ne oli. No, jos sitä huomenissa lähtisi ostamaan uudet ja _pienemmät_.

No, syy, miksi juoksut alkoi, on tietenkin se, että menin ilmoittamaan kakaran näyttelyihin. Kouvolaan siis suuntaamme junnudebyyttiin 20.8. Heinolakin olisi ollut vaihtoehtona, mutta omaan mieleen ei tuo tuomari ollut. No, me mennään metsiintyneen kakaran kanssa sähläämään. Saa nähdä suostuuko tuo edes esiintymään enää, kun on ollut taas hyvin taukoa.

Edistyttykin ollaan, neljä viimeisintä lenkkiä ollaan menty vapaana ja koira pysyy hienosti käskyn alla sivulla, mutta vapauttaessakin pysyy korvat mukana. Juoksujen alettua tosin tämäkin menee puihin, niin paljoa en luota koiraan, että se pysyy käskynalla juoksuisena. Nytkin hirveää teinilissuttelua, kun vähänkin komentaa niin joku painellaan mököttämään tai näytetään kesoa ja jatketaan tekemistä kiellosta huolimatta. No, ehkä juoksujen jälkeen mä saan takaisin oman miellyttämishalusen piskini.

Kesäväsymys

Niin on aika vain vierähtänyt ja monena iltana on jotain pitänyt kirjoittaa, mutta mitään ei ole saanut aikaiseksi. Ocan kanssa ollaan lähinnä vain fiilistelty kesäpäiviä, röhnätty iltaisin ja hieman tokoiltukin aina välissä. Neidin perusasentoa olen vahvistanut naksulla. Samalla liikkeestä maahan alkaa olla pikku hiljaa kunnossa. Tosin, ilman käsiapuja se ei tykkää jäädä. Ihme kyllä, pitkästä aikaa olen tytsyä uskaltanut pitää vapaanakin, kun enempi perseily meni vaihteeksi ohitse. Tyksin <3

Muuta mullistavaa elämässämme oli se, että torstaina pakkailtiin kimpsut ja kampsut ja koira Maijan autoon. Matka kävi kohti agilityä. Allekirjoittanut ei koskaan moista ole kokeilut, saati koira sitten. No, uusia kokemuksia. Emäntä ja koira nauttivat kyllä täysin siemauksin tästä. Hirvittävän mukava laji, ja tekisi mieli alkaa harrastaa Ocan kanssa omaksi iloksi. Tosin, vasta sitten, kun junnu on luustokuvattu terveeksi. En halua lähteä rasittamaan koiraa. Torstaina kokeiltiin eteen lähettämistä, sekä putkea. Putki oli aluksi pelottava hirviö, mutta kannustuksella koira alkoi vapaaehtoisestikin juosta putken läpi. Otettiin sitten kahta putkea ja hienosti neitokainen kuunteli ja paineli menemään käskyjen mukaan nauttien. Kokeiltiin lopuksi myös tukikaarilla varustettuja keppejä. Eipä siinäkään ollut mitään ongelmaa, hienosti koira suoritti. Tokoiltiinkin hetki sitten pihalla omassa rauhassa ja varsin tärpäkkä neiti. Ihmeen hyvä päivä.

Eilisellä oli jännitystä, nimittäin muutto. Pikkuraukka oli ihan pihalla miksi mamma häärää ja kasaa tavaroita. Siinä vaiheessa, kun koiran omat tavarat lähti laatikkoon, tuli pieni itku junnulle. Onneksi "vaari" tuli pelastamaan kihlattunsa kanssa. Oma setänihän kutsuu itseään Ocalle ja serkkuni koiralle vaariksi. No, "vaari" ja isukin kanssa pakkailivat muuttoautoa ja sitten Oca pääsikin huristelemaan isolla valkoisella pakulla, ensin äitini luo ja siitä sitten uuteen kotiin. Oman ukon kanssa pakkailtiin vielä oma auto ja siitä lähdettiin sitten ajelemaan.Uusi koti oli jänskä. Tutut tavarat, mutta silti niin outo paikka. Ja nyt mamma tahtoo hehkuttaa 61neliön kaksiota, kaappitilaa mielin määrin, sauna, takka, ihana takapiha, ja koiraverkko valmiina! Tosi siisti kämppä ja aamulla kun lenkkimaastoja käytiin vilkaisemassa niin <3 Oli kyllä koiruus väsynyt muuttopäivän jäljiltä. Vieläkin raukkaparka vähän uuvuksissa. No, eiköhän se siitä virkisty illanmyötä, jos vaikka lähtisi reenaamaan.

Lopuksi vielä kuvapläjäys viime viikoilta:

Oca 8kk, se näyttää jo oikeasti koiralta. Upea tyttö.

vähän pujoteltiin

"heitä, heitä jo! heitä!"

mamman sylissä lepäämässä

hyttynen pilasi loistavan kuvan

kaveri yrittää opettaa Ocalle, miten leikitään kuollutta