Menkkahirviö!

...niin koira, kuin emäntänsä.

Nyt ne juoksut sitten alkoi, ja minä päivänä. No tietysti sukulaistentuparipäivänä. Ensin väsättiin housut tyynyliinasta, että koti ei tahriinnu, kun se oli juuri saatu kiiltäväksi. Mies sitten lähti ostamaan mustista&mirristä sen auettua koiralle kunnon pöksyjä. Ilman ongelmia ei tämäkään sujunut, painotin sille, että kyseessä on tavallista pienempi ja solakampi narttu, mitä useimmat, joten housut saa olla standardimitoitusta pienemmät. No, myyjä vakuutteli, että kyllä nämä sopii ja kappas perhana, kun laitettiin pökät jalkaan, niin isothan ne oli. No, jos sitä huomenissa lähtisi ostamaan uudet ja _pienemmät_.

No, syy, miksi juoksut alkoi, on tietenkin se, että menin ilmoittamaan kakaran näyttelyihin. Kouvolaan siis suuntaamme junnudebyyttiin 20.8. Heinolakin olisi ollut vaihtoehtona, mutta omaan mieleen ei tuo tuomari ollut. No, me mennään metsiintyneen kakaran kanssa sähläämään. Saa nähdä suostuuko tuo edes esiintymään enää, kun on ollut taas hyvin taukoa.

Edistyttykin ollaan, neljä viimeisintä lenkkiä ollaan menty vapaana ja koira pysyy hienosti käskyn alla sivulla, mutta vapauttaessakin pysyy korvat mukana. Juoksujen alettua tosin tämäkin menee puihin, niin paljoa en luota koiraan, että se pysyy käskynalla juoksuisena. Nytkin hirveää teinilissuttelua, kun vähänkin komentaa niin joku painellaan mököttämään tai näytetään kesoa ja jatketaan tekemistä kiellosta huolimatta. No, ehkä juoksujen jälkeen mä saan takaisin oman miellyttämishalusen piskini.