Valaiskaapa tyhmää; miksi koiranhankkijalta tentataan, että jaksaako hän siivota pissat ja kakat pennun ollessa nuori ja luodaan illuusio siitä, että sen jälkeen mitään ei tarvisi tehdä. Miksei kukaan kysy tältä ihmiseltä, että onko hän ottanut huomioon hankkiessaan pohjavillan omaavaa rotua, että joku helskutin kevät ja syksy ja välillä niiden välissäkin koira saa ahaa-elämyksen ja tiputta kaiki karvansa ympäri kotia. Eihän siitä pienestä karvattomasta penskastakaan lähde mitään, mutta kun kokoa alkaa löytyä, niin kyllähän sitä karvaakin on.
Otetaan nyt tarkasteluun tuo meitin reehveke, se on pieni ja kompakti pakkaus, eikä omaa paljoa karvaakaan. Silti pahemman karvanlähdön aikaan saisi imuroida aamulla, päivällä ja illalla, jos haluaa kodista mahdollisimman karvattoman. Melkein useamminkin, kun koira kerran humauttaa turkkiaan niin voi nähdä karvojen leijailevan sinne tänne ja hieman tuonnekin. Eikä riitä että ne karvat on siellä lattialla, vaan ne on joka paikassa! Sängyssä, ruuassa, saunassa, autossa, koulukirjoissa, tietokoneen näppäimine välissä...
Pienen pientä pohdintaa vain putsatessani toisen kerran kaikesta karvasta tukkiutunutta imuria ja päätymällä viimein siihen, että taidan aluksi oikeasti vain harjata kämpän karvat pinoon ja nostella karvat käsin pussiin. Pääsen paljon vähemmällä tällätavoin kuin sillä, että imuri tukkeutuu monesti, pölypussi täyttyy tuosta koiran kokoisesta karvakasasta ja ties mitä. Ehkä vain pitäisi ostaa tehokkaampi imuri tai jotain. Ja minä vielä kehtaan harkita toisen koiran hankkimista. Ehkä seuraavassa elämässä.Tai sitten koira on kalju. Tai edes sellainen eläin, joka ei lietso hepuleita, kun käynnistää imurin. Tai... No.. Niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti