Ah, vaikka päälaji on toko, niin kivahan se on aina duunailla välissä jotain muutakin. Vaikka tuli vetovaljaat hankittua ja lisärahan tippuessa tilille olisi viedä juoksuvyö ja joustohihna hankinnassa, niin silti on semmoinen kutina, ettei harrastuksia voi olla liikaa aktivoimaan tuota paimennita, jolla on enemmän energiaa kuin pikkuruisessa kylässä.
Itse en koskaan ole ollut kovin tanssihenkinen ihminen, mutta tsiikaillessani koiratanssivideoita yhtenä tylsänä koulupäivänä sinätuubin ihmeellisestä maailmasta koin valaistumisen. Lähinnä siinä muodossa, että helvetti, yhtään seefferiä ei meinannut löytyä. Tai jos löytyi, niiden tekeminen oli enemmän kuin aneemisen näköistä. Miksi? Nyherretäänkö kaikki truusaksanpaimenet niin nyrkin ja seinän väliin, että koira näyttää alistuneen ahdistuneelta noudattaessaan omistajan toiveita. Missä on ne energiset, alati skarppina olevat koirat, mitä näkee esimerkiksi bordercollieissa ja niiden tekemisessä. Okei, on totta, ettei bc:tä ja seefferia oikein voi verrata toisiinsa, mutta asennetta minusta saisi saksanpaimenkin tekemisessä olla.
Ei sillä, tästä on varmasti hyötyä meillekin. Löytää uutta innokkuutta, uusia näkökulmia kouluttamiseen ja ongelmanratkaisuun. Ja eipähän tarvitse hinkata niitä iänikuisia aloliikkeitä, kun voidaan opiskella myös muuta ja "hyötyä" niistä. Samalla pääsen kehittämään itseäni. Koiratanssi ja tokohan tukevat toisiaan, kutakuinkin. Pitää löytää luova puoli uudestaan, sekä fiilis tekemiseen, siihen tanssimiseen. Fiilis on tärkein, eikös. Haluan antaa ulkopuolelle kuvan energisestä parivaljakosta, jonka yhteistyö synkkaa yksii yhteen.
Muut sakemannistit varmasti hykertelevät näyttöjensä ääressä. Mutta ei se mitään, ei tuosta minun geelimuunnoksesta varmaan suojeluun olisi. Vaikka kiinnostusta riittäisi lähteä kokeilemaan, niin ehkä seuraavan tai sitä seuraavan koiran kanssa. Tai jotain. Ocan kanssa voidaan koluta kaikki muut läpi ja etsiä sitä omaa juttua. En tiedä, tulemmeko koskaan kilpailemaan, mutta heitetään nyt läppämielellä tavoite, että 2015 loppuunmennessä, olemme käyneet korkkaamassa tanssikehätkin. Eipähän ainakaan tekeminen lopu.
Viikon teemana tokon saralla ovat olleet käännökset. Samalla olemme työstäneet lähinnä päivällä, sekä aamulla erilaisia temppuja, kuten ohjaajan hartioille hyppäämistä, jalkojen välissä seuruuta ja peruuttamista. Ulkosalla puolestaan on vedetty hyvämielen tokoa ja koirasta on tuntunut löytyvän taas jälleen kerran uusia paukkuja seurata ja taistella. Mokoma on oppinut parempaa kontaktia ja palkkautuu entistä paremmin. Epävarmuus seuratessa on tiessään, eikä mitään muita ongelmia ole ilmennyt. Käännökset parantuvat päivä päivältä. Näppärä piski.
Ensi vuoden suunnitelmatkin alkavat varmistua kutakuinkin näppäriksi ja suhteellisen realistisiksi. Ehkä niistä enemmän joku toinen kerta.
ps. tältä haluaisin tekemisemme näyttävän koiratanssin saralla, ja tämä on enemmänkin masentavaa katsottuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti