maanantai 17. lokakuuta 2011

Muista aina liikenteessä on moonta vaaraa eessä

Tai ainakin noin jotenkin se tuttu lastenlaulu meni. Noh, allekirjoittaneelle on jäänyt pahoja traumoja ala-asteen laulutunneista, vai miksi niitä nyt kutsuttiinkaan.

Kuten todettu, liikenteessä on monta vaaraa, on päihtyneitä kuljettajia, varomattomia pyöräilijöitä tai muuten vaan puusilmäkuskeja. Etenkin näin syksyisin, kun on pimeää, on vaikea havaita esimerkiksi tienreunassa kävelevää kaksikkoa: koiraa ja omistajaa, ellei kummallakaan ole mitään heijastavaa päällä. Ihan vain oman turvallisuuden vuoksi kannattaa ripustaa se ärsyttävä roikkuvapikkuhely hihaan ja huolehtia, että karvakaverillakin on jotain välkehtivää.

Myös kannattaa muistaa, että metsästyskausi on taas alkanut ja kun siellä metsällä käy niitä höperöjä vanhoja ihmisiä, jotka ampuvat vähintäänkin kaikkea liikkuvaa. Kannattaa siis iskeä metsälenkeille päälle jotain punaista, ettei vahingossa joudu tulituksen keskelle.

Meillä edustetään kivoissa hurtan sinisissä valjaissa ja hihnassa, joissa on heijastavia pintoja, sekä tuli eläimelle hankittua myös huomiohuivi, keltainen sellainen.

Olkaahan varovaisia itse kukin, ja hyvää tulevaa talvea! 

lauantai 15. lokakuuta 2011

Koirani on sankarini!
Ei kai tähän enää muuta voi kirjoittaa?

Oltiin siis tänään Maijan pitämässä agilitymiitissä osanottajina. Rakkaan avonkin sain houkuteltua mukaan naisenergiaa pursuavaan porukkaan. Koiralle ei oikein lyhyt aamupissatus tuntunut riittävän ja koko saksalainen oikein tärisi energiaa kun otin sen autosta ulos. Siinä sitten pohdiskelin itsekseni, ettei taida koko hommasta tulla yhtään mitään, kun koira kävi ylikierroksilla. Ihme kyllä, sisällä hallissa osasi eläin pitää äänihuulensa kurissa ja piippaili vain hieman. Ennen omaa vuoroakävin hieman juoksuttamassa eläintä, että se sai purettua energiaansa hyvin.

Noh, lennosta radalle. Alkuun otettiin hieman muistutuksena viimekerrasta, joka oli muutamia kuukausia sitten, eteen lähtöä. No, ei tuottanut pienelle saksalaiselle yhtään ongelmia moinen. Nakin voimalla tuntui toimivan koira.  Kokeiltiin vielä putki kerran ja ai että, meni putkeen kuin vanha tekijä. Otettiin sitten putkea ja esteitä yhdessä ja pistettiin omistaja kunnolla urheilemaan. Ei meinannut pysyä saksalaisen kovassa vauhdissa. Ocan innostus olivälillä hyvin jäätävää ja se jäi jäkittämään paikalleen pitkäksi aikaa. Taisi joku hetkellinen aivopieru yllättää koiran muutaman kerran. Kovasti Maija koitti koulia miuta ohjaamana, mutta ei niin ei, aivopieru omistajallakin. Koira toimi, teki, meni, sähläsi, teki, yritti ymmärtää mitä mamma meinaa ja hienosti meni.

Lopuksi päästettiin jäljelle jäänett koirat juoksemaan. Ihmeen alistuvainen oli meitin tyttö muiden joukossa. Nyt makaa väsynyt rätti häkissä onnellisena koivet suorina.

Kiitokset Maijalle miitistä, ja näitä lisää ehdottomasti!

Jos sitä huomenna saisi aikaiseksi mennä katsastamaan läheistä reenikenttää enemmänkin. Koska siellä on kauan kaipaamamme tokoeste! 

perjantai 14. lokakuuta 2011

Yleispätevä yleiskatsaus

Paljon on ehtinyt tapahtua, eikä juurikaan ole tullut päiviteltyä. Syyllistäkäämme tästä omistajan laiskuutta ja koulua, sillä se syö suurimman osan elämästäni ajasta tällä hetkellä. Osaksi myös ahkera treenaaminen.

Yksissä mätsäreissä olemme pyörähtäneet, Hämeenlinna, kaunis lauantai päivä. Elukka käyttäytyi miten käyttäytyi, oli nätisti niin kauan, kun tekemistä riitti.Tulokseksi meille lankesi sininen ilman mainittavampaa sijoitusta, meidät käteltiin heti alusta pihalle. Ruokapurkki saatiin "palkinnoksi", tosin sellaista safkaa, jota en uskalla herkkämahaiselle koiralleni syöttää, joten jokseenkin turha reissu. Mätsäreiden jälkeen mentiin saksanpaimenporukalla koirapuistoon ja siinä kun oma ja neljä muuta saksalaista loikki, joutui oikein kunnolla tähyämään, että missä se oma eläin menee.

Tämän viikon Oca on esittänyt oikein pätevää käytöstä, sillä avomies aloitti aamuvuoron töissä ja koira joutuu olemaan pitkiä aikoja yksikseen, tai normaalia pidempiä. Eläin on ollut nätisti, mitä nyt välillä kanniskelee keittiössä olevia haarukoita ynnä muita. (Tosin, se harjoittelee omatoimisesti metskua, ihan selvästi!)

Oca on myös pätevä toko-otus, tosin intoa on alkanut olemaan liikaa ja huolellisuus kärsii koiran tekemisestä. Se poikittaa niin seuratessa ja perusasennot on vinoja. Olen ahkeraan naksutellut oikeista perusasennoista ja seuruu paikasta. Kyllä eläimen kanssa tekemistä riittää, että ei siinä mitään. Liikkeestä maahanmenoa ja kunnollista makuuta olen myöskin naksutellut. Eläin suorastaan loikkii kattoon, kun näkee naksun ja tietää jotain tekemistä.

Iloisia asioita on lisää, sillä pääsemme huomenna agiliitämään! Kiitos Maijalle tästä edusta. Lahdessa on siis jälleen miitti ja kakaran kanssa ollaan ehdottomasti mukana, koska koira on liekeissä radalla. Himo olisi alkaa treenailemaan agia omaksi huviksi, ja käydä vaikka epävirallisissa, mutta taitaa jäädä haaveeksi ainakin niin kauan, kunnes pentu on kuvautettu ja varmistettu muuten sopivaksi. Ja omistajalla on ajokortti.

Hehkutetaan nyt vielä, että meikäläinen pääsee Jyväskylä KVseen handlaamaan yhden saksalaisen, saa tulla moikkaamaan, vaikken oman koiran kanssa siellä pyörikään.
Ei meillä kai muuta tälläkertaa? Tällainen "näin meillä menee" päivitys. Lukijoilta toivoisin kommenttia siihen, mitä ihmettä te tahdotte oikein lukea? Hihassa on muutama tekeillä oleva "yleispäivitys", joka liittyy vähän muuhunkin kuin _omaan koiraan_.

Haaste, johon minua ei haastettu


1. Tältä näytimme muutama vuosi kuukausi sitten


2. Toisinaan Oca on edustava 

3. Tästä kuvasta voi päätellä harrastuksemme


 5. Päässäni surisee kysymyksiä tästä kuvasta


6. Haluaisin elää mm. tämän hetken uudestaan

 7. Nämä persoonat ovat huippuja
Sera <3
 8. Ei paljoa naurattanut

9. Tämä on minusta kaunis kuva

 10. Lopuksi paras kuva ikinä


  
  

torstai 15. syyskuuta 2011

Paimen paranee pikkuhiljaa

Koiran ollessa kipeä, omistaja on helisemässä. Ensin oli hyvä kausi, sitten hetkeksi huono, nyt taas parempaan suuntaan. Pikku hiljaa, pikku hiljaa. Tekemistä eläin kuitenkin vaatii, sitä ei ole luotu röhnäämään sohvalle koko päiväksi.

Sunnuntaina, 11.4 päätimme lähteä lähimätsäriin ihmettelemään. Käsissä ylivireä koira, joka tahtoi vain tehdä, tehdä, tehdä ja kun omistaja kärsi vielä paikan päällä aamujumituksesta, purkautui tekemättömyys haukkumisella. Mätsäripaikka oli erikoisin, missä olemme tähän mennessä olleet. Parkkihalli. Sanoinkuvaamattoman kuuma ja kaikuva. Oca innostui totaalisesti omasta äänestään ja samalla sen piti egoilla muille. Ennen kehän alkua väännettiin hieman tokoa kunnon häiriössä. Naama pysyi kiinni ja koira teki mahtavasti. Naksuttelin hyvää seuruuta ja perusasentoja sille. Innoissaan kuin mikäkin, eikä koittanut karata muiden perään, vaikka vain ohut näyttelyhihna laahasi perässä. Ehkä me joskus vielä päästäisiin kisoihin?

Kehässä koira käyttäytyi moitteettomasti, vaikka virtaa oli. Ensin otettiin kaikki pennut samaan aikaan kehään. No, ei siinä mitään, suihinsa meinasi syödä takanatulevan, kun omistaja ei kuunnellut pyyntöäni pysyä vähän kauempana koiransa kanssa Ocan takapäästä. Sitten _käveltiin_ kehä pariin kertaan ympäri. Toisinsanoen, oma koira leikki höyryveturia, kun on tottunut kehässä juoksemaan. Yksilösuorituksessa eläin toimi mainiosti. Omistaja joutui käyttämään päätänsä, kun tuomari käski ravaamaan kolmion. Varmasti näytin hetken kysymysmerkiltä. Parinamme oli ujohko kultainen, jolta Oca voitti punaisen nauhan yli-innokkuudellaan. Olin ihan varma, että tuomari antaa meille sinisen, koska koira poukkosi intopinkeänä.

Nauhakehässä sitten käytös jatkoi hyvänä, tuomari ei vain antanut sijaa meille, vaikka tarkkaan kyyläsikin. Vierestä palkitsi toisen nartun, jolla taisi olla yksi näyttely enemmän takana kuin meillä ja ilmeisesti vaikutti tutulta koiraltakin tuomarille. No, en arvostele, saatiin hyvää hallitreeniä.

Mustissa ja Mirrissä käytiin pyörähtämässä sitten ja sen jälkeen koira autoon ja omistajan kauppaan. Oli kyllä väsynyt eläin päivän jäljiltä.

Sadakelien takia emme ole jaksaneet lähteä pellolle tokoamaan, vaan kotipihassa ollaan väännetty. Kontaktinhakua enimmäkseen ja hieman kapulaakin olen naksutellut. Neiti vain meni tiputtamaan kapulan varpailleen, kun innostui nostamaan sitä, niin muuttui puurakkine hirviöksi. No, hiljaa hyvä tulee.

Katselin ensikuulle Sastamalan möllitokoa, mutta saa nyt nähdä jaksaako lähteä. Kisakauden kuitenkin aloitamme varmaan ensikesänä. Tämän vuoden tokoilut alkaa olemaan tässä. Pitäisi vain päästä enemmän ryhmään treenaamaan, niin voisi joskus jostain tullakin jotain.

Näihin tunnelmiin, ensi kertaan!

tiistai 6. syyskuuta 2011

Vethausiin tiemme kävi

Ei aivan mennyt putkeen Ocan viikonloppu. Oli sedän luona vierailulla, ja palautui miulle puolilta öin vesiripulilla, oksennellen ja kuivuneena. Tapeltiin siinä ensin, suostuuko koira juomaan, aika huonolla menestyksellä. Vähän yli kolme yöllä lähdettiin kohti Hattulan Vethausia, jossa oli ympäri vuorokauden päivystys. Kunnalliseen koitettiin ensin soittaa, mutta vastakaikua ei kuulunut.

Lämpö mittailtiin, oli suhteellisen lähellä normia. Verinäytteitä koirasta otettiin urakalla, mutta veriarvot olivat myös normaalit. Vatsaontelo röntgentutkittiin, ohutsuolesta löytyi kaasua ja mahalaukussa, sekä suolessa oli pieniä kappaleita (ilm. luuta). Koira jäi saamaan nestehoitoa sairaalaan, jossa sen tilaa seurattiin koko aan.

Diaknoosissa lukee, että Ocan oireet saattavat johtua maha-suolikanavan tulehduksesta. Ne ovat yleensä viruksen aiheuttamia, eikä niihin ole varsinaista lääkehoitoa. Tukihoidolla toipumista voidaan nopeuttaa. Tukihoitona sairaalalla Oca sai nestehoitoa, pahoinvointilääkkeen, erikoisruokaa ja antibioottia.

Takaisin saatiin suhteellisen pirteä koira. Huomattavasti paremmassa kunnossa kuin viedessä. Tunsin tehneeni oikean päätöksen viedä koira hoitoon. Lompakko kyllä keveni, toimenpide maksoi yhteensa 690 euroa, josta vakuutus (luojan kiitos) korvasi 472,50 euroa, niin omavastuuksi jäi enää vain 217,50e. Eli pystytään elämään vielä suhteellisen normaalisti.

Lääkkeeksi saatiin Tylosinia, joka on ilmeisesti jonkin moinen antibiootti. Lääkkeet ovat hirveän isoja. Ja sitten kuurin aikana pitää antaa Biobaktia.

  Koira on ollut nyt pirteä, sekä reipas, mutta aamulääkkeiden jälkeen tutkii ruokansa hyvin tarkkaan ja jättää kippoonkin vielä ruokaa. Taitaa biobak maistua ikävästi läpi. Toivotaan, että ruokahalu alkaa parantua tässä muutaman päivän sisällä. Tuntuu kuitenkin kaikki olevan ihan ok. Koira hieman väsynyt vielä, muttei nähtävästi mitään ongelmaa ole.

Säikähdyksellä selvittiin tälläkertaa, mutta tuolle ihmiselle ei koira enää lähde hoitoon. Sillä ruokinta oli ihan väärä(vaikka ohjeistettu), sekä painotin, että ilmoittaa, jos sattuu jotain normaalista poikkeavaa. Turha sitä on enää puida, asia on käyty henkilön kanssa läpi. Tällaista meille, toivottavasti ensipäivitys on iloisempi.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Tokotokotokotokotoko

Mitä muuta me olemme tehneet? Hieman temppuilleet ja tokottaneet lisää. Koira toimii, mutta ohjaaja tuntuu vetävän aivovammaa ties mistä.

Mutta treeneihin. Seuruun kontakti, kompastuskynnys. Pitää alkaa naksuttelemaan tosi ahkerasti, että sen saa kuntoon. Tajua, kun koira piti hyvin kontaktia nuorempana, mutta nyt alkanut kapinoimaan sitä vastaan. Kontakti rakoilee, tipahtelee ja vammaa muutenkin mielettömästi.


Pohdiskelin tässä, että luoksetulon loppu pitää saada rauhoittumaan ja pohdiskelin, josko opettaisin tuon tulemaanvielä eteenkin, vaikka itse pidän enemmän siitä, että  koira tulee suoraan sivulle. Ocalla vaan tuppaa olemaan liian vauhdikas moinen. No, täytyy vielä punnita noita asioita. Liikkeestä maahan alkaa olemaan jo kunnossa. Seisomistakin otettiin tuossa yksipäivä. Enää pitäisi saada meidän tokoeste kuntoon ja pientä häiriötä tekemiselle, niin alkaisi olemaan paketti kasassa. Päätin, etten tuota enää tälle vuodelle ilmoita kokeeseen. Katsotaan uudestaan 2012 keväällä. Silloin varmaan alkaa kaikki olemaan kunnossa, että voidaan käydä korkkaamassa ALOsta ykkönen suorilta ja siirtyä kesän aikana AVOon.

Ilmoitimpa lapsosen Winneriin ja Voittajaan. Toivotaan että yhtä hyvällä menestyksellä mennään, mitä Heinolassa. Sieltä kun saisi sertin, niin saisi eläin odotalla rauhassa ja kasvaa sitten avoimeen.

sivu

liikkeestä maahan

seuruu, miten se on noin sumea?       

luoksari kivoilla maisemilla!   
Luoksari kuvattuna, hieman liian vauhdikas vielä.