Meidän talo on siitä mukava, että seinätilaa löytyy. Ja kulmia. Samalla ajattelin opettaa Ocan kiertämään minut tullessaan perusasentoon. Voi olla tuollaiselle pidempirunkoiselle koiralle yksinkertaisempaa, kuin suoraan sivulle tuleminen. Jumituin tuohon kulmaan siten, että koira mahtui kiertämään takaani ja mahtui sivulleni istumaan. Naksuttelin oikeaa paikkaa ja toimintoa. Oca tuntui hiffaavan. Ainoa, mikä tuossa on hieman retuperällä, on se, että koira nostaa kierroksia päästessään kiertämään minua. Hitto vie. No. Onpahan energiaa.
Seuruuongelmiin en vielä ole paneutunut. Nyt on tarkoituksena saada koiraa enemmän kuulolle ja tekemään töitä ruokansa eteen etenkin niinä päivinä, kun itse olen kotona. Haetaan sellaista kivaa yhteistä rytmiä ja tekemistä. Opitaan taas lisää toisistamme. Ikään kuin emme jo tuntisi toisiamme. Mutta tottahan se on. Suhdetta kehenkään ei voi parantaa liiaksi.
Oca opetteli myös kumartamaan. Jotain uuttahan sille piti opettaa ja vahvistaa tuommoinen kai jotain lihaksiakin. Pari kertaa meinasi tipahtaa suoraan maahan, mutta pienellä käsiavulla alkoi jäämään peppu pystyyn ja häntä heilui minkä kerkesi. Tekeminen oli siis kivaa. Seuraavana listassa on varmaankin ällöjen ja vähemmän ällöjen tavaroiden suuhun ottaminen, sekä jonkin näköiset palauttamisen alkeet.
Olisihan tuossa tokon puolellakin työsarkaa. Pitäisi vahvistaa seisomista ja paikkamakuuta, treenata seuruuta, opettaa viimein se eteentulo... Tuntuu vain tylsältä kerrata samoja asioita ainaiseen, kun ei keksi mitään uutta niiden treenaamisen miellyttämiseksi. Pitäisi jatkaa koirablogin päätöntä selailua, jos vaikka ottaisi onkeen muutaman vinkin ja kokeilisi niitä käytännössä.
Ottaako Oca yleensäkin mielellään tavaroita suuhunsa esimerkiksi kun joku tulee kotiin? Jossain vinkattiin että eteisestä kannattaa raivata kivat tavarat pois ja jättää lattialle vain ällöjä, todennäköisesti koira koppaa kuitenkin jonkun niistä suuhunsa ollessaan niin tohkeissaan, ja tehdessään sitä hyvillä mielin niistä esineistä tulee hiljalleen vähemmän ällöjä.
VastaaPoistaMeillä paikallamakuuta on vahvistettu kotona sisällä niinkin laiskasti että olen laittanut koirat paikallamakuuseen, ruokakupit eteen parin metrin päähän. Kännykkään herätys esim. 5 minuutin päähän ja sitten vaan telkkaria kattomaan :F toki sivusilmällä pitää vahtia etteivät hiivi tai nouse. Siitä lie pääsee jossain vaiheessa kokonaan toiseen huoneeseen "piiloon" ja koirien ei auta kuin odotella. Ruoka motivoi noita tottelemaan mutta myös toinen siinä vieressä painostaa pysymään skarppina ettei kaveri livahda syömään molempien ruokia.
Eteen tulon harjoittelu on meillä saksanpaimenesta huippukivaa, mutta mua itteäni vähän hirvittää että pysähtyykö se jos matkaa on pidemmälti. Yleensä otetaankin lyhyellä välimatkalla niin että pidän patukkaa edessäni kaksin käsin ja kun koira on tulossa siihen kiinni, vedän sen vatsaani pitkin ylös niin että koiran nenä nousee perässä ja se istuu tiiviisti eteen. Alussa pieni haara-asennolla sain Ledin tulemaan paremmin ihan kiinni kun se sai omille tassuilleen paremmin tilaa. Palkkaan sen siinä aina ylhäältä päin ettei opi vilkuilemaan sivuille.
Ei meillä se kyllä läheskään valmis liike ole että sille edes mitään käskysanaa olisi, mutta kivaa sillä ainakin on :)
Jos löydät seisomiseen jonkin hienon vinkin niin kirjoita ihmeessä blogiinkin siitä. Ledi tosi helposti istuu odottaessaan tai sitten voisin kuvitella sen koettavan hiipiä. Palkan pitäisi siis varmaan olla suoraan koiran takana.
Oca on siitä kranttu, ettei se tuppaa kantamaan mitään suussaan. Ainakaan mitään sen mielestä ällöttävää. Palloa se kantaa, sekä patukkaa, mutta siihen se oikeastaan jääkin. Kotona se ei saa tulla tervehtimään ennen kuin vaatteet riisutaan pois, eikä se muutenkaan mähläile leluilla niin :F
PoistaPaikkamakuuseen tuo on tosiaan hyvä keino. Sillä me olalan harjoiteltu noin alkuun ja kotosallahan tuo pysyy suunnilleen hamaan tappiin saakka paikallaan. Ongelmaksi nouseekin tässä taas isompi häiriö, jolloin koiran keskittyminen herpaantuu helposti muuhun tai sitten se vain ahdistelee.
Meillä tuo eteentulo on jotenkin niin... Vaikeaa. Patukalla olen koittanut, mutta otus jää pönöttämään metrin päähän minusta ja ei ota aikeiksikaan lähestyä. Tai jos lähestyy, niin hyppää kohden. Pinssin kanssa lähdin työstämään tätä liikettä naksuttelemalla niin pikku hiljaa ollaan saatu kurottua kasaan. Ehkä me jatketaan tällä.
Seisomista itse oon pohjustanut lähinnä stoppailemalla tuota namin/lelun avulla kesken liikkeen ja palkannut hetken paikalla olosta. Seuruukuvoihin tätä ei ole yhdistetty vielä kunnolla. Imuttamalla olen kanssa mennyt niin, että peruutan ja koira kulkee perässä ja stoppaan siten liikkeen. Pikku hiljaa sitä aletaan sisäistämään. Harmittaa vain, kun ei ole tajunnut aikaisemmin treenata tasapuolisesti kumpaakin jäävää, niin ei olisi niin suurta ongelmaa, kun meillä maahanmeno on vahvempi kuin seisominen.