Mennäänkö me kokeisiin? Mennäänkö?

Huoh. Kokeisiin, kokeisiin, kokeisiin. Tänään kävin ottamassa treenin selvittääkseni hieman missä mennään ja mitä pitäisi tehdä, että asiat menisivät oikeaan suuntaan.

Luoksepäästävyys: katastrofi jo tutulla ihmisellä, mitä sitten vieraalla?
Paikkamakuu: toimii, kunhan itse olen varma ja en hötkyile tai nytkähtele mitään kummasti.
Seuruut: kestävyys ok, vire ok, kontakti ok. Ei vaan käänny vasemmalle. Ei vaikka mikä olisi. Puskee läpi ja poikittaa. Aaaaaa.
Jäävä, seiso: epävarma, ei ole ilmeisesti sisäistänyt mitä seiso -käsky tarkoittaa tai ahdistuu jostain muusta.
Jäävä, maa: T-Ä-Y-D-E-L-L-I-N-E-N ♥
Luoksari: toimii. Vähän meinaa kaahottaa ohi, mutta palaa hienosti sivulle.
Hyppy: ei otettu.

Ongelmakohdiksi nousikin siis seuruussa käännös vasemmalle, minkä olen jo tiedostanut, sekä jäävä seiso. Olin fiksu, ja päätin imuttaa vasemmalle käännöksiä. No, olikin vuosisadan huonoin idea, kun kierroksilla oleva paimen päätti että käsi maistuu varmasti yhtä hyvältä kuin nakki ja rouhaisikin kämmenen kauniisti hampaitten väliin. Voin kertoa, että sattui ja sattuu vieläkin. Hienoisesti turvonnut käsi on ja jonkinlainen verenpurkauma. Okei, ei imuteta. Otettiin avuksi patukka vasemmassa kädessä, vasen käsi suorassa sivulla. Ja kappas. Alkoi koirakin huomaamaan vahvan pääavun kanssa (kiitos vain Heklalle ideasta!!), että perskele, nyt käännytään. Seuruu kyllä väljistyi, mutta varmasti sekin ajan kanssa suoristuu ja tulee paremmaksi. Ainakin toivossa on hyvä elää.

Stopista en oikein tiedä. Pitää naksutella. Paljon. Kuitenkaan se ei ole vaikuttanut jäävään makuuseen, joten sitä uskaltaa treenata kunnolla. Koira ei kuitenkaan arvo kuin istumisen ja seisomisen välillä liikettä. Se on selkeästi epävarma, mutta millä hitolla minä sen pysäytän? Vahva vartaloapukaan ei tuntuisi riittävän. Äsh, kaippa siihen vielä jotain keksii.

Ja eihän luoksepäästävyydessä haittaa, kun koira tahtoo rakastaa tuomarin puhki ja mennä syliin ja pussata rikki? Oca on hellä, vähän voimakas otus, mutta se tarkoittaa pohjimmiltaan hyvää. Se on hirmu huono patoamaan rakkauttaan, vaikka siitä on koitettu opetella. Se vain rakastaa niin paljon, kuin pieni paimen voi maailmaa rakastaa.

Hyppyä en jaksa stressata. Oca kyllä menee yli. Eriasia, mitä se tekee sen jälkeen. Varmaan nostaa jonkun oman hulabaloon pystyyn. Noh, se on sitten sen ajan murhe. Kunhan menee yli ja pääsääntöisesti pysyisi paikoillaan, niin ehkä saataisiin joku tulos tästä.

Muutaman äksidentin jälkeen treenit tuntui kuitenkin hyvältä. Ainakin kuvittelen näin, vaikka irvistelenkin kirjoittaessani, koska käsi. Auts. No, jääpussi kätöseen ja kohti uusia seikkailuita aka iltalenkkiä. Ja niin! Olihan minulla kuviakin!

ai poikittaa vai? ai mitenniin?

vasen mars.

vähän humputeltiinkin

Ja loppuun kevennys siitä, millainen koira minulle on myyty. Pitäisikö tehdä reklamaatio kasvattajalle tästä kengurun, helikopterin ja saksanpaimenkoiran risteymästä. Eihän tämä voi missään nimessä olla normaali eläin? Ei, se olisi liian normaalia meille.