Ole vahva.
Pysy läsnä.
Sunnuntaina tajusin kuvatessani kaverin suoritusta AVO-luokassa, ettei se hiton tokon kisaaminen olekaan niin maatakaatavaa ja hankalaa. Siellähän kerrotaan mitä tehdään. Käsky - käännös - palaa koiran luo. Jee, ei yhtänä vaikeaa? Eihän? No, ensi kosketus kisoihin oli siinä. Onneksi en sentään Ocaa ilmonnut ALO:n puitteisiin, sillä vaikka liikkeet olisivatkin olleet sinne päin kunnossa, niin häiriö oli aivan liian suuri. Kuitenkin silmäillessäni muiden tekemistä sisäistin sen, ettei se olekaan niin hankalaa.
Törmäsin vanhaan tuttuun, jonka innostuksen kimmokkeesta päätinkin hakea Ocan paikalle heiman tutustumaan ympäristöön. Ihme kyllä, pikkupaimen ei ollut yhtään niin rasittava, ärsyttävä ja adhd mitä sen ajattelin olevan ja jopa me, me jotka harvemmin ketään moikkaamme, moikkasimme hihnassa nätisti muista koiria. Ei pärähtänyt paimen kertaakaan, eikä ketään ollut menossa murhaamaan. Käyttäytyi vallan itsevarmasti ja fiksusti koko koira. Hämmennyksekseni tämä nassikka esitti myös mitä mainiointa seuruuta ja paikallaan makaamista, vaikka palkkana oli jotain niinkin tylsää kuin omat nappulat. Pitkästä aikaa tekeminen Ocan kanssa oli kivaa ja pystyimme jäämään hyvällä fiiliksellä seuraamaan muiden menoa.
Vakavasti harkitsen lähtöä Padasjoelle kokeisiin. Jostain on aloitettava ja miksei se voisi olla entisen asuinpaikkakunnan hiljainen pikkukoe, johon lähdetään mokaamaan? Valmiita ei todellakaan vielä olla, vaikka väittäähän sitä voisi. Mutta kaikilla on joskus ensimmäiset kisat. Miksei valita sitten sellainen, mihin ei toivottavasti hirveästi porukkaa tulisi?
Mä näin ku harjoittelit ja se oli tosi kivaa katsottavaa ♥ Ja hei me molemmat ( hui ) mennään Padasjoelle ja voidaan tosiaan yeittää harjoitella joskus sunnuntaisin :)
VastaaPoistaKiitos (: Ehkä meistä tulee vielä jotain! Ja pitää soitella tuonne Padasjoelle sitä koepaikkaa (: Ja mennään toki treenaamaan! Aina seura kelpaa.
Poista