Huhtikuu on täällä!

Päivitykset:
★  Kuluihin viimekuun menoerät + alkukuun tilaus Peten koiratarvikkeeseen
★  Kalenterista parit kisat pois
★  Omista tiedoista blogi pois

Maaliskuu meni. Heihei! Huhtikuu tuli... Treenisuunnitelma laahaa jäljessä, ei me olla mitään aikoihin tehtykään. Ei ole jaksanut. Olen ollut huono koiranomistaja. Olemme nauttineet pitkistä lenkeistä ulkona, opetelleet toisistamme taas lisää - mutta tokolle en ole uhrannut ajatustakaan. Kokeet. Ne häämöttää tulevaisuudessa. Tuleeko meistä enää edes tokokoirakkoa? Pysyykö tuo saksalainen elosalama maassa, kun lyödään ahdinkoa ihan viereen? Paineistuuko se liikaa? Kestääkö sen pää? Kestääkö minun pää?

Ennen viimeäksidenttiä olin varma, että me päästään sinne kokeeseen, saadaan sieltä hyväksytty tulos, mutta nyt taas kaihertaa mieltä, että onnistuuko sellainen koskaan. Mutta tiedän, että on liian aikaista sanoa ei koskaan, sillä meillä on vielä monta yhteistä vuotta jäljellä, ellei mitään ikävää tapahdu. (*koputtaa puuta*) Oca on kuitenkin painonsa arvoinen kultaa - enemmänkin. Se on kaunis, helppo, kiva. Sillä on omat puutteensa, mutta niin meillä kaikilla. Ei mikään koira ole täydellinen.

-------

Tapani mukaan jätin blogitekstin hautumaan pariksi päiväksi, tarkoituksena jatkaa kirjoittamista, kun parempaa aikaa löytyy. Mutta... Tein aivotyötä ja totesin, että selitän taas puutaheinää. Hitto, kyllähän me mennään kokeisiin vielä. Koska meidän ongelma ei ole siinä, ettei koira palaudu tapahtumasta, vaan ongelman ydin on siinä etten minä palaudu tapahtumasta. Odotan kokoajan jotain kaameaa tapahtuvan, ressaan kotipihaa, ovesta ulosmenemistä, sitä, että joku naapuri on ulkona. Ihme hiimuilua. Ja koska Oca tulkkaa minua taitavasti, on sekin täysi hirviö.

Tein testin. Tyynnytin itseni. Etsin sisäisen zen-tilani ja menimme ulos. Ovesta. Pihalle. Ilman jännitystä. Kaikki sujui ilman kitkaa. Koira ei pörhistellyt, ei urahdellut, ei mitään. Täysihiljaisuus ja innokas, positiivista energiaa puhkuva koira hihnassa. Ei mitään ongelmaa epävarmuuden kanssa, koska minä olin se itse tyyneys. Koiran ei tarvinnut etsiä mitään pelättävää, koska minä en etsinyt sitä. Hitto. Koska minä opin? En varmaan koskaan. Yhä uudelleen ja uudelleen etsin syytä koirasta ymmärtääkseni sen vian olevan minussa. Minä olen se meidän ongelmakohta.

Tänäänkin lenkillä huomasin, ettei Oca haukkunut vastaan tuleville ihmisille, koska hengitin syvään ja rauhallisesti keskittyen vain etenemiseen, enkä muihin ihmisiin. Koira kiihtyi hieman, nosti harjaakin pystyyn, mutta kuono pysyi kiinni. Koska ei ollut syytä haukkua, kun minä olin rauhallinen, tyyni ja määrätietoinen. Toimintakyky pysyi kummallakin yllä, eikä ongelmia esiintynyt. Huh, outoa, miten oman asenteen ja energian kanavoiminen toisiin kohteisiin muuttaa sitä koiran käytöstä kriittisesti toiseen suuntaan. Hullua. En vain ymmärrä.

-------

Mutta asiasta viidenteen. Me treenattiin. Me ihan oikeasti treenattiin. Kokeiltiin pitkästä aikaa uutta, eli aloin opettamaan tuolle olennolle hypyn alkeita. Ocahan on liekeissä, kun se pääsee luvallisesti pomppimaan. Pientä esteelle varastamista oli ilmassa, mutta kertaakaan paimen ei koittanut kiertää sitä ja kerran mokoma innoissaan varasti hypäten takaisin luokseni esteen yli. Kiva että löytyy energiaa.

Naksuttelin myös kontakteille, vaikka eihän me varsinaisesti agilityä treenata. Oli vain kivaa harjoitetta koiralle olla takajalat sohvatyynyn päällä ja tasapainotella hieman. Tekeminen oli edellisen tapaan iloista ja energistä - harmi vain, että aikataulu sanoi vastaan ja piti jättää treenit lyhyeksi. Jäipähän ainakin hyvä fiilis, jos ei muuta. Ei tullut liian pitkää treeniä, joka yleensä on minun ongelmani.

Käytiin myös nauttimassa sulamassa olevista töistä ja laitettiin minun kuntoni koville. Ajattelin käydä rauhallisella hölkkälenkillä koiran kanssa, mutta Ocalla oli ihan törkeä meno päällä, eikä sen vauhtia meinannut saada alas millään tavalla. Täyttä höökiä eteenpäin, mutta hyvin pysyi koiran ajatus työnteossa, eikä se pyrkinyt kuin pari kertaa haistelemaan jotain pengermältä ja palasikin nopeasti kärkeen. Mahti piski.

Oca ja siisti keittiö!