Epäonnistunein päivä hetkeen.

Toverin kanssa oltiin normaalisti juoksuttamassa koiria, kunnes toverin koira provosoutui jostakin, en osaa sanoa mistä, ja jos tietäisinkin, niin en välttämättä alkaisi puimaan sitä julkisesti. Asia on tahoilta sovittu, joten siitä ei sen enempää.

Toinen eläin tosiaan sai otteen Ocan korvasta, lukitti leukansa siihen, joten irrottaminen oli isompi projekti kun olisi voinut uskoa. Itse taistelin oman koiran kanssa, ettei se ala repimään korvaansa irti ja paniikissa oleva eläinhän puri kaikkea minkä vain sai kiinni. Muunmuassa kätäni. Koira selvisi pienellä reiällä korvalehdessä, kun taas minulle kävi hieman huonommin. Koirasta oli kuitenkin isompi huoli, mutta Oca toipui nopeasti, eikä näyttänyt mitään muitakaan merkkejä, kovasti olisi tahtonut telmiä toisten eläinten kanssa

Ranne auki, peukalossa palkeenkieli, puolikas etusormea vereslihalla, mahdollisesti myös murtunut kärjestä, sekä keskisormi myös vereslihalla. Toinen käsi jo ennestään venähtänyt, joten paketti oli valmis. Lähdin kävelemään kotiin päin Ocan kanssa käsi verta vuotavana, ennen kuin havahduin todellisuuteen: sattuu ja niin perkeleesti. Pelkäsin tajun menevän, joten oli pakko soittaa avokille, että lähtee tulemaan vastaan, koska en tiedä olisikin kyennyt pitämään koiraa aloillaan, jos joku olisi tulluty vastaan. Heikotti, oksetti ja pyörrytti.

Kotona sitten ensin putsattiin koira, ennen kuin perehdyttiin minun vaurioihin. Puhdistus sattui saatanasti, nahkaa sai leikata pois ja pohdiskeltiin päiviystykseenkin lähtöä, mutta eipä siinäkään olisi ollut mitään järkeä. Buranaa nassuun ja jatkettiin sitten paikkailua. Nyt hienosti sormissa on haavaside teipattuna sähköteipillä kiinni, kun mitään parempaa vaihtoehtoa ei löytynyt.

Mietin tässä, kumpikohan pelästyi enemmän, minä vai koira. Veikkaisin itseäni, sillä tärisin pitkän aikaan, ennen kuin pystyin rauhoittumaan kunnolla. Ei enää ikinä tuollaista tilannetta kohdalleni. En halua. Ei tämä kipu, mutta se pelko, että parhaalle ystävälle käy jotain. Luojan kiitos en ollut yksin kotona, luojan kiitos minulla on ihana avopuoliso. Luojan kiitos ei käynyt pahemmin.