Realistista pohdintaa toko-jutuista

ALO 1 saavuttaminen olisi tavoitteena. Realistista pohdintaa asiasta.

Luoksepäästävyys: Koira kerää kierroksia vieraan ihmisen lähestyessä, joten yksinomaan tämä tarvitsee lisää reeniä meidän osaltamme. Viimeksi luoksepäästävyyttä on opeteltu, hmm, silloin, kun Oca oli alle puolivuotias. Vaikka syliinhyppääminen ei varmasti ole niin arvosanaa laskevaa kuin arkuus, mutta en silti tahdo koiran riehaantuvan. Pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinni ja pyytää ensin tuttu ihminen lääppimään koiraa, ja sitten vasta hieman tuntemattomampia. Edetään vaikeuttaen pikkuhiljaa.
Tuomio: ei hallinnassa.

Paikkamakuu: Ocan makaaminen on suhteellisen vahvaa. Treenattu ollaan aamusafkalla enimmäkseen sisätiloissa, pienen häiriön alla. Pysyy kohtuullisen hyvin, mutten siltikään olisi niin varma tästäkään liikkeestä. Koira myös kääntää hirveän nopeasti lonkalle, jos alkaa tylsistyttää. Ryhmässä ei ole myöskään liikettä otettu. Itseäni epäilyttää se, kun Oca nostaa kierroksia liikaa muista koirista ja varmasti lähtee leikkimään, jos toinen nousee. Damn. Häiriötoveriksi pitäisi hakea ensin yksi koira, jonka jälkeen alkaa lisäämään vaikeutta pikkuhiljaa. Myös enemmän erilaisissa paikoissa ja häiriössä makuuttamista, jotta saadaan makuu varmaksi liikkeeksi, sillä en halua lähteä kokeeseen aikaisemmin, ennen kuin tämä on kunnossa.
Tuomio: puolittain hallinnassa.

Seuraaminen kytkettynä ja kytkemättömänä: Tämäkin vaatii treeniä, olemme edenneet vasta pisteeseen, jossa kontakti pysyy katkeilematta viisiaskelta. Koira kuitenkin ymmärtää jo, mitä siltä haetaan. Kytkettynä tykkää liian usein lähteä haihattelemaan omaan maailmaansa. Enemmän treeniä käännöksiin ja pidempää, palkatonta treeniä. Lisäksi minun täytyy opetella kävelemään, jotta käännös onnistuu hallitusti. (voisin lyödä vaikka vetoa, että kokeessa unohdan, miten kävellä.) Lähden rakentamaan käännöksiä imuttamalla, ja osittain naksun avulla, koska Oca selkeästi tajuaa, mitä haluan sen tekevän. Enemmän myös hihnassa seuruuttamista palkkaa vaihdellen. Tähän menneksi toimivaksi havaittu lelupalkka, vaikka vire nousee välillä liikaa. Namit toimii myös. Enemmän kuitenkin seuruuttamista eri ympäristöissä, erilaisella häiriöllä.
Tuomio: keskeneräinen

Maahan meno seuraamisen yhteydessä: Yllättävän vahva liike Ocalle, kuten maahanmeneminen yleensä. Tässä liikkeessä on kivasti aina potkua, kun koiralta sitä pyytää. Menee näpsäkästi maahan, mutta heittää liian nopeasti lonkalle ja takaisin päin tullessani saattaa pongahtaa ennen käskyä istumaan. Lisää malttia liikkeeseen ja loppuhionta kuntoon, niin tämä on täydellinen ja hyvin vahva liike.
Tuomio: pientä hiontaa vaille valmis

Luoksetulo: Olen onnistunut sekoittamaan tämän liikkeen täydellisesti. Ennen koira tuli hyvällä temmolla nättiin perusasentoon, mutta nyt on alkanut jopa jäämään paikoilleen kutsuttaessa tai liiallisessa vireessä juoksee ohitse. Not nice. Luoksari pitäisi alkaa rakentaa uudestaan, pienistä kappaleista. Tosin, pistän epäonnistumistamme hieman myös prinsessan teineilyn ja korvien kadottamisen piikkiin. Toimintasuunnitelmana on naksutella vapaaehtoisesta luoksetulosta, palkata siitä ja liittää käsky vasta myöhemmin, joka on eri kuin vanha "tänne".
Tuomio: täysin kesken

Seisominen seuraamisen yhteydessä: Liike josta en pidä. (enkä toki kirjoittanut ensin, että vihaan sitä.) Ocan päähän ei mahdu seisominen, ei sitten ollenkaan. Se osaa näyttelyseisomisen, mutta pysähtyminen, paikalleen on jotenkin niin ultimaallisen vaikeaa, ettei mitään rajaa. Tyttö tarjoaa maahan menoa, istumista ja seuruun jatkamista, joten tämän kanssa on tehtävä töitä. Ajattelin ensin opettaa eläimen seisomaan käskystä, jolloin jo sanana "seiso" on tuttu. Sen jälkeen lähteä peruuttamalla itse pysäyttämään koiraa ja pikkuhiljaa enemmän ja enemmän jättämään sitä omiin oloihinsa pysäyttämisen jälkeen. Sen jälkeen vasta lähdetään seuruusta seisottelemaan, samanlaisella taktiikalla. Tehotreeniin tämä nyt, todellakin.
Tuomio: täysin kesken

Estehyppy: Sana "hyppy" on tuttu, ja vahvana Ocalla, mutta kaikki muu on levällään kuin jokisen eväät. Tämän takana on myös se, että tokoesteen olemme nähneet viimeksi kesällä. Täällä ei ole treenikentällä kuin pk-este, joten turha haaveilla tokon treenauksesta sen enempää. Lumesta olen nyt tehnyt vallia ja maanitellut avokkia rakentamaan meille esteen, mutta omassa rauhassa pitäisi päästä ensin treenaamaan, jolloin tämä voisi joskus onnistuakin. Toivon mukaan. No, heti kun on mahdollisuutta, niin alamme treenaamaan hyppyä.
Tuomio: pieni alustus valmiina

Ja mä kun olen pienessä päässä hehkuttanut, että herran jestas, mähän voisin lähteä tän eläimen kanssa vaikka mölleihin hakemaan kisakokemusta, kun on kohta kaikki liikkeet kasassa ja innolla katsellut kokeita kesälle. No, nyt kuitenkin paljastui, että vielä paljon on tekemättä pelkästään alokasluokan liikkeistä. (kuvitelkaa tähän väliin syvä huokaus) Lisäksi ohjaajan pitää opetella kävelemään, lausumaan käskyt selkeästi ja samalla äänen painolla, sekä rentouttaa yläkroppa ja unohtaa koejännitys. Rehellisesti sanottuna, me olemme enemmän kuin kesken tämän toko-harrastuksen kanssa, mutta ehkä, ehkä vielä joskus (toivonmukaan kesällä) päästään edes möllitokoon. Ihailen välillä sitä, miten onnistun kusettamaan itseäni näin hienosti. Jep, ansaitsen taputuksen päähän ja ehkä hieman realistisemman ajatusmaailman, mutta ainahan saa haaveilla?

ps. anteeksi kuvaton ja tavallaan masentava postaus, mutta mulla ei ole mitään kuvamateriaalia tähän.