Kahdeksan koiramaista faktaa!

Olen vängännyt ja vammannut ja kääntänyt ja vääntänyt, mutten ole saanut tarpeeksi aikaiseksi. Ensin piti toteuttaa postaus siten, että piirtäisin ja kirjoittaisin, sitten kuvilla ja kirjoituksella, mutta mikään ei ottanut onnistuakseen ja juttunen vaan lykkäytyi ja lykkäytyi ja nyt näin uuden vuoden kunniaksi muistan, mitä sitä pitikään tehdä.

Tunnuksen saaneen pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään

Kiitos näille ihmisille: Nea & Tuijottaminen on taitolaji, Juhku & Tapaus Naava ja Pihla, Katja & Mokka! Lyökää minua, jos unohdin jonkun! En millään saa kasaan kahdeksaa bloggaajaa jotka eivät ole tunnustaneet kahdeksan asian kerran, joten saakoot kaikki kynnelle kykenevät moisen napata!

1. tunnustus
Oca on ensimmäinen koira, joka tuli luovutusiässä minulle. Ensimmäinen koira, jonka kanssa sai opetella sisäsiisteyden taidot ja aloittamaan koulutuksen milteimpä siitä nolla pisteestä. Aikaisimminhan on ollut kolme koiruutta, mutta kaikki ovat tulleet yli 4kk:n iässä.

2. tunnustus
Oca on ensimmäinen paperillinen koira, jonka kanssa on tarkoitus harrastaa, ja joka ei tullut ns. sohvakoristeeksi. Olen vieläkin innokas kokeilemaan koiran kanssa kaikkea uutta ja ihmeellistä. Onneksi koiralla on yhtä kova into kuin omistajallakin.

3. tunnustus
Eläin on raivostuttava, kun sillä on juoksut. Se ei kuuntele, se ei tottele, tai sitten se vaihtoehtoisesti loukkaantuu käskiessä. Luojan kiitos se ei tarjoa takamustaan joka tilanteessa, vaan meneminen on ollut aika hallittua joka tapauksessa.

4. tunnustus
Mä olen suhteellisen tarkka Ocan ruokinnasta. Multa harvemmin tulee mitään ylimääräistä ja tykkään treenata koiran omilla nappuloilla, kun se vielä kuuntelee. Ruokansa eteen Oca tekee aina töitä, se ei saa multa mitään ilmaiseksi. Vaikkakin olen koittanut opetella tapaa antaa koiralle "jotain ylimääräistä", niin en vain opi. Mutsi osaa taidon jo hyvin, tosin, siellä koira saa tulla keittiöön kuntehdään ruokaa, meillä pysytään pois. Myös mies tykkää antaa "isäntälisää" vähän joka tapauksessa.

5. tunnustus
Tunnen itseni ajoittain huonoksi koiranomistajaksi, olen laiska, tykkään istua koneella idlaamassa, mutta vien kuitenkin eläimen aina ulos, ja harvemmin vain lyhyeksi aikaa kerralla. Onneksi tilanne välillä helpottuu, kun on mies, joka tarjoutuu viemään kakaraa ulos. Aiemmin pidin harvoin tuota hihnassa, mutta teiniperseilyn aloittaessa oli pakko ottaa hihnaan.

6. tunnustus
Oca lagaa - paljon. En tiedä mistä se johtuu, meneekö herneet pääkopassa väärään asentoon ja jumittuu hetkeksi, vai olenko liian epäselkeä ohjaaja, että saan koiran lukkoon. En sitten tiedä, tällainen jäätyminen on vain pelottavaa ja samalla tulee fiilis, että "entä jos tämä käy kokeessa?" No, elämässä mennään eteenpäin ja koitan omalla ohjauksellani estää koiraa jäätymästä.

7. tunnustus
Aktiivinen, välillä raivostuttavankin aktiivinen. Onneksi tuolla ei esiinny jatkuvaa piippausta kuin vasta siinä vaiheessa, kun koiralla on oikeasti liian tylsää. Se kyllä yleensä keksii itselleen tekemistä, rehaa pallon tai köysilelun kanssa, tai pyörittelee jotakin. Tai sitten tulee nykymään hihasta; "mamma, nyt mennään ulos!"


8. tunnustus
Oca rrrrrraskastaa lunta. Koko koira parka meni ihan sekaisin siitä, että maa oli taas valkea ja remmikäytös unohtui samantien, kun huomattiin sen maagisen aineen sataneen maahan. Ocallehan kesä oli järkytys. Meidän sisäsiisteys kärsi siinä vaiheessa, kun lumet tuli, kun eläin ei voinut asioida mihinkään muuhun kuin lumikinokseen. Viimeiseen asti se pidätteli, etsien vielä jotain valkoista paikkaa, mutta vaihdettiin lenkkireitti niin, ettemme ohita edes vahingossa jäähallia, niin pakkohan se oli alkaa tehdä asioita muuallekin - ujosti pusikkoon, pitkään heinikkoon, ehdottomasti.