perjantai 25. marraskuuta 2011

Ei me mitään tehdä kun ei päivityksiä tule!

No tehdään, mutta omistaja on laiska. Omistajalla on kiireitä, ja omistaja on tyhmä ja teki itselleen blogin, jota on paljon hauskempi päivittää, kun koiran omaa. No, kyllä me ollaan tehty. Joka aamu pakolliset ruokatokoilut, kärsitty karvakriisistä, lenkkeilty, panikoitu messarin viikonlopusta ja ties mitä.

Oca siis esiintyy (huvittaa yleisöä) molempina päivinä Helsingin messukeskuksessa.
Lauantaina kehässä 44, numerolla 359, aikaan 12.15, tuomarina Julia Ovsyannikova
Sunnuntaina kehässä 61, numerolla 602, aikaan 12.45, tuomarina Elia Alia Benitaz
Molemat kehät on siis seiska hallissa, että tulkaahan moikkaamaan stressikuoleman tehnyttä omistajaa ja häslää koiraa.

Eilen käytiin metsälenkillä. Mukaan osui oman piskin lisäksi Jassun Lissu, Bella ja Wili, sekä Anskun Strato, Konsta ja Rudi. Lenkki itsessään oli hyvän mutainen, aavistuksen hidan (no, seitsemän paimenta koittaa paimentaa toisiaan ja ihmisiä), äänekäs, sekä hyvin hulvaton. Alkutaipaleen oma draamakuningatar missis kiljukaula Oca laului kaikesta. Milloin joku tuli liian lähelle, milloin se itse juoksi vahingossa jotain päin tai jotakin vastaavaa.
Ansku, Strato, Bella, Jassu, Lissu, Konsta, Rudi, Wili (joka sensuroi itsensä), Sussu ja Oca
Tätä porukkaa kun katsoo, niin pistää silmään kaksi valkean ruskeaa koiraa, jotka eivät oikein sopineet mustanruskeaan värikirjoon. No, onneksi asia korjaantui pyörittämällä valkoista koiraa mudassa. Itse kuvassa oli mieletön missio, koska paimenet pursusivat energiaa, ja istu paikka oli aika haastava. Bella, Lisbe ja Wili vänkäsivät yhteistyön kanssa, Oca kuumui kepistä, Konsta piippasi, Rudi ihmetteli ja Strato otti rennosti. Sen kyllä huomaa kuvasta.

Löysin uuden asian, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni, paskaisten koirien seisottaminen. Tulos näytti kutakuinkin tältä.








  Katsokaa tuota paskakerrosta! Tuota turkittomuutta! Tämän eläimen kanssa pitäisi helvetti vie lähteä näyttelyihin! Ocalla oli mieletön meno päällä, joten seisominen ei kiinnostanut paskaakaan. Sitäpaitsi, nuorta neiti draamaa vitutti, kun kaverit häsläsivät ympärillä ja hän joutui _seisomaan_. Maailmanloppu. Kiitos Konstalle, joka hienosti roiski kaikki mudat Ocan niskaan. Bongaa vasen käsi.   


  Ja Konstasta puheenollen, herra venkula. Ihan Anskun perään, huomatkaa intensiivinen tuijotus ja hännän heilutus. Myös tällä kaverilla oli enemmän massaa mitä Ocalla, mutta tykkään poitsun energisyydestä. Ja sen turkki, Konde on upia miäs! Taustalla Lissu ja Strato. Bongaa vasen käsi.

Bellaa ei yksinkestainsesti kiinnostanut. Ja se oli paskainen. Yh. Etujalat siksi niin edessä, etten halunnut lääppiä kuraista koiraa. Bella on kiva, olen kokeillut sitä aiemminkin ja koko koiruus on aivat mahtava. Belbe <3 Tsekkaa vasen käsi!


Lissu on omaan silmään hirveän nätti koira. Etukoivat kohdalleen, niin ai että. Lissua ei kuulemma hirveästi ole seisotettu, mutta se on Ocan kanssa niin samaa maata. Pistät eläimen kerran seisomaan, niin se myös seisoo. Lissun kanssa kun muutaman kerran harjoittelisi, niin se olisi varmasti ihan kätevä kehäkettu. Tuollaisen saksalaisen minäkin voisin haluta, tumma, sekä käyttölinjainen, tosin kuvassa paskainen. Ja häähää, että voi bongata vasenta kättäni, mutta voin vannoasen olevan täysin samassa asennossa kuin edeltävätkin. Seisotanko minä oikeasti Ocan aina noin?

maanantai 24. lokakuuta 2011

Tuuloksen maanantai huumaa

 
Ei me täysin keskellä metsää asuta, jopa kunnan ydinalueen puolella, taajamassa. Uskokaa tai älkää!


 
Löydettiin tuollainen metsittynyt alue, jolla uskalsi päästää koiran juoksemaan. Tuolla päin Tuulosta ei olla vielä käytykään. Eihän me olla vasta kuin neljä kuukautta täällä asuttu, mutta ei kaikkea voi ehtiä.

 Oca pönöttää. Se havaitsij jotain mielenkiintoista, joten jähmettyi hetkiseksi paikalleen, jolloin allekirjoittanut sai napsaistua edes pienen kuvan vilkkaasta oliosta.

 Oca ja kesän viimeinen vihreys. Kyllä, täältäpäin löytyy myös asfalttia! 

 Ja ei, ei ollut tarkoitus tehdä toista kuvapostausta heti perään, mutta kun koitan vältellä tuota faktahaastetta, koska sen työstäminen on pahasti kesken, enkä halua pitää blogia sen takia hiljaiselolla. Myös tokopohdinta teksti on kesken, joten saatte tyytyä ikävä kyllä vain kuviin. No, mutta nehän kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? 

ps. nyt kaikkien pitää olla innokkaana tulossa tänne, koska meillä on superit lenkkimaastot ja koira kaipaa seuraa!  

torstai 20. lokakuuta 2011

Eräs kaunis syksyinen päivä

Koska kuvapostaukset on mielestäni kivoja ja sain omasta mielestäni hyvän sovellusidean "ihmisblogeissa" pyörineestä "kuva tunnissa" haasteesta, kuvata meidän päivämme. Tänään kyllä sattui yllättävän laiska päivä, näin lomalaisena kun tulee vaan löhöttyä. Mutta no, kuvia kuitenkin kertyi.

Aamu alkoi kunnon aamukoomauksella. Oca kun tuppaa olemaan hitaasti syttyvää sorttia noin aamusella.

Neitokaisen aamupala hienossa "aktivointipullossa". Tiedossa oli, että lähdemme päivemmällä pois, niin elukka saisi koko ruokansa vasta silloin.

 
Oca anoo, kielsin sitä koskemasta pulloon vielä, varsin innokas se on sörkkimään noita ainakin nälkeisenä. 

 
Nyt tuli lupa, pari sekuntia ennen kuin pullo kaatui. 

 
Pullonpyöritystä. Sai jotenkin kummallisesti jemmattua sen pöydän alle.

 Ikävä kyllä, tämä kikka ei ole kovin toimiva aina, tai pitkäkestoinen. Jos koira on yksin tai siihen ei kiinnitä huomiota tarpeeksi, eläin mählää pullot siihen kuntoon, ettei niistä saa enää mitään irti.

 
Sitten harrastettiin omistajan suosimaa aktiviteettia 

 Nuori paimen ei vain oikein innostunut asiasta ja tahtoi saada mammaan liikettä omalla sähläyksellään.

 Koska koira tahtoo aina olla mukana kaikessa, oli se myös innokkaana tiskausapuna, kun uuden tempun oppi. Tuoli oli alunperin mamman, mutta neiti tykkäsi omia sen.

 


  
 Sitten käytiin ulkona riekkumassa. Paimen juoksi ja kirmasi pihalla, sekä otettiin lyhyt seuruu, paikkamakuu ja luoksetulo. Siitä ei kuvia, koska no, avokki oli töissä ja itse reeneistä on vaikea ottaa kuvaa.

Tämän jälkeen mamma lähti takkikaupoille... 

 
Pikku paimen kirmasi yksinolon jälkeen haltioituneena tyhjentämään rakkonsa, kun pääsi ulos 

 
Sitten se jäljitti ilmeisesti naapurin kissaa aina postilaatikoille asti, ennen kuin unohti koko asian, siinä meitin vainukoira.

Tässä välissä emäntä väsäsi ruokaa koiralle ja itselleen ja miehelleen, sekä kävi kaupassa, niin jälleen kuvaton  kohta.

 Mamma sai jonkun ihmeen innoituksen, ja päätti, että iltalenkki suoritetaan juosten. Kuvia ei ole, koska oli jo niin pimeää, ettei kamerassa näkyisi mitään. Hyvin innokkaat lenkkiläiset kuvassa.

 Sitten onkin aika sanoa hyvät yöt, antaa pusut ja painua yöpuulle. Ocakin moiskautti kameralle kuvan oton jälkeen varsin kuolaisen pusun. Välittykööt se lukijoille saksanpaimenen pärstävärkin muodossa. 

Hyvää yötä! 

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Paljon onnea vaan, paljon onnea vaan!

Meidän pikkupaimen taisi muutautua juuri eilen isoksi paimeneksi, kun lapsoselle tuli vuosi täyteen.
Eipä eläin radikaalisti mihinkään muuttunut. 
No, onnea Royal Smile Åcarina 1w 18.10.2011
Ja samoin muut Rs Å-pennut!

isopienipaimen, karvaton sellainen

maanantai 17. lokakuuta 2011

Muista aina liikenteessä on moonta vaaraa eessä

Tai ainakin noin jotenkin se tuttu lastenlaulu meni. Noh, allekirjoittaneelle on jäänyt pahoja traumoja ala-asteen laulutunneista, vai miksi niitä nyt kutsuttiinkaan.

Kuten todettu, liikenteessä on monta vaaraa, on päihtyneitä kuljettajia, varomattomia pyöräilijöitä tai muuten vaan puusilmäkuskeja. Etenkin näin syksyisin, kun on pimeää, on vaikea havaita esimerkiksi tienreunassa kävelevää kaksikkoa: koiraa ja omistajaa, ellei kummallakaan ole mitään heijastavaa päällä. Ihan vain oman turvallisuuden vuoksi kannattaa ripustaa se ärsyttävä roikkuvapikkuhely hihaan ja huolehtia, että karvakaverillakin on jotain välkehtivää.

Myös kannattaa muistaa, että metsästyskausi on taas alkanut ja kun siellä metsällä käy niitä höperöjä vanhoja ihmisiä, jotka ampuvat vähintäänkin kaikkea liikkuvaa. Kannattaa siis iskeä metsälenkeille päälle jotain punaista, ettei vahingossa joudu tulituksen keskelle.

Meillä edustetään kivoissa hurtan sinisissä valjaissa ja hihnassa, joissa on heijastavia pintoja, sekä tuli eläimelle hankittua myös huomiohuivi, keltainen sellainen.

Olkaahan varovaisia itse kukin, ja hyvää tulevaa talvea! 

lauantai 15. lokakuuta 2011

Koirani on sankarini!
Ei kai tähän enää muuta voi kirjoittaa?

Oltiin siis tänään Maijan pitämässä agilitymiitissä osanottajina. Rakkaan avonkin sain houkuteltua mukaan naisenergiaa pursuavaan porukkaan. Koiralle ei oikein lyhyt aamupissatus tuntunut riittävän ja koko saksalainen oikein tärisi energiaa kun otin sen autosta ulos. Siinä sitten pohdiskelin itsekseni, ettei taida koko hommasta tulla yhtään mitään, kun koira kävi ylikierroksilla. Ihme kyllä, sisällä hallissa osasi eläin pitää äänihuulensa kurissa ja piippaili vain hieman. Ennen omaa vuoroakävin hieman juoksuttamassa eläintä, että se sai purettua energiaansa hyvin.

Noh, lennosta radalle. Alkuun otettiin hieman muistutuksena viimekerrasta, joka oli muutamia kuukausia sitten, eteen lähtöä. No, ei tuottanut pienelle saksalaiselle yhtään ongelmia moinen. Nakin voimalla tuntui toimivan koira.  Kokeiltiin vielä putki kerran ja ai että, meni putkeen kuin vanha tekijä. Otettiin sitten putkea ja esteitä yhdessä ja pistettiin omistaja kunnolla urheilemaan. Ei meinannut pysyä saksalaisen kovassa vauhdissa. Ocan innostus olivälillä hyvin jäätävää ja se jäi jäkittämään paikalleen pitkäksi aikaa. Taisi joku hetkellinen aivopieru yllättää koiran muutaman kerran. Kovasti Maija koitti koulia miuta ohjaamana, mutta ei niin ei, aivopieru omistajallakin. Koira toimi, teki, meni, sähläsi, teki, yritti ymmärtää mitä mamma meinaa ja hienosti meni.

Lopuksi päästettiin jäljelle jäänett koirat juoksemaan. Ihmeen alistuvainen oli meitin tyttö muiden joukossa. Nyt makaa väsynyt rätti häkissä onnellisena koivet suorina.

Kiitokset Maijalle miitistä, ja näitä lisää ehdottomasti!

Jos sitä huomenna saisi aikaiseksi mennä katsastamaan läheistä reenikenttää enemmänkin. Koska siellä on kauan kaipaamamme tokoeste! 

perjantai 14. lokakuuta 2011

Yleispätevä yleiskatsaus

Paljon on ehtinyt tapahtua, eikä juurikaan ole tullut päiviteltyä. Syyllistäkäämme tästä omistajan laiskuutta ja koulua, sillä se syö suurimman osan elämästäni ajasta tällä hetkellä. Osaksi myös ahkera treenaaminen.

Yksissä mätsäreissä olemme pyörähtäneet, Hämeenlinna, kaunis lauantai päivä. Elukka käyttäytyi miten käyttäytyi, oli nätisti niin kauan, kun tekemistä riitti.Tulokseksi meille lankesi sininen ilman mainittavampaa sijoitusta, meidät käteltiin heti alusta pihalle. Ruokapurkki saatiin "palkinnoksi", tosin sellaista safkaa, jota en uskalla herkkämahaiselle koiralleni syöttää, joten jokseenkin turha reissu. Mätsäreiden jälkeen mentiin saksanpaimenporukalla koirapuistoon ja siinä kun oma ja neljä muuta saksalaista loikki, joutui oikein kunnolla tähyämään, että missä se oma eläin menee.

Tämän viikon Oca on esittänyt oikein pätevää käytöstä, sillä avomies aloitti aamuvuoron töissä ja koira joutuu olemaan pitkiä aikoja yksikseen, tai normaalia pidempiä. Eläin on ollut nätisti, mitä nyt välillä kanniskelee keittiössä olevia haarukoita ynnä muita. (Tosin, se harjoittelee omatoimisesti metskua, ihan selvästi!)

Oca on myös pätevä toko-otus, tosin intoa on alkanut olemaan liikaa ja huolellisuus kärsii koiran tekemisestä. Se poikittaa niin seuratessa ja perusasennot on vinoja. Olen ahkeraan naksutellut oikeista perusasennoista ja seuruu paikasta. Kyllä eläimen kanssa tekemistä riittää, että ei siinä mitään. Liikkeestä maahanmenoa ja kunnollista makuuta olen myöskin naksutellut. Eläin suorastaan loikkii kattoon, kun näkee naksun ja tietää jotain tekemistä.

Iloisia asioita on lisää, sillä pääsemme huomenna agiliitämään! Kiitos Maijalle tästä edusta. Lahdessa on siis jälleen miitti ja kakaran kanssa ollaan ehdottomasti mukana, koska koira on liekeissä radalla. Himo olisi alkaa treenailemaan agia omaksi huviksi, ja käydä vaikka epävirallisissa, mutta taitaa jäädä haaveeksi ainakin niin kauan, kunnes pentu on kuvautettu ja varmistettu muuten sopivaksi. Ja omistajalla on ajokortti.

Hehkutetaan nyt vielä, että meikäläinen pääsee Jyväskylä KVseen handlaamaan yhden saksalaisen, saa tulla moikkaamaan, vaikken oman koiran kanssa siellä pyörikään.
Ei meillä kai muuta tälläkertaa? Tällainen "näin meillä menee" päivitys. Lukijoilta toivoisin kommenttia siihen, mitä ihmettä te tahdotte oikein lukea? Hihassa on muutama tekeillä oleva "yleispäivitys", joka liittyy vähän muuhunkin kuin _omaan koiraan_.