sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Menkkahirviö!

...niin koira, kuin emäntänsä.

Nyt ne juoksut sitten alkoi, ja minä päivänä. No tietysti sukulaistentuparipäivänä. Ensin väsättiin housut tyynyliinasta, että koti ei tahriinnu, kun se oli juuri saatu kiiltäväksi. Mies sitten lähti ostamaan mustista&mirristä sen auettua koiralle kunnon pöksyjä. Ilman ongelmia ei tämäkään sujunut, painotin sille, että kyseessä on tavallista pienempi ja solakampi narttu, mitä useimmat, joten housut saa olla standardimitoitusta pienemmät. No, myyjä vakuutteli, että kyllä nämä sopii ja kappas perhana, kun laitettiin pökät jalkaan, niin isothan ne oli. No, jos sitä huomenissa lähtisi ostamaan uudet ja _pienemmät_.

No, syy, miksi juoksut alkoi, on tietenkin se, että menin ilmoittamaan kakaran näyttelyihin. Kouvolaan siis suuntaamme junnudebyyttiin 20.8. Heinolakin olisi ollut vaihtoehtona, mutta omaan mieleen ei tuo tuomari ollut. No, me mennään metsiintyneen kakaran kanssa sähläämään. Saa nähdä suostuuko tuo edes esiintymään enää, kun on ollut taas hyvin taukoa.

Edistyttykin ollaan, neljä viimeisintä lenkkiä ollaan menty vapaana ja koira pysyy hienosti käskyn alla sivulla, mutta vapauttaessakin pysyy korvat mukana. Juoksujen alettua tosin tämäkin menee puihin, niin paljoa en luota koiraan, että se pysyy käskynalla juoksuisena. Nytkin hirveää teinilissuttelua, kun vähänkin komentaa niin joku painellaan mököttämään tai näytetään kesoa ja jatketaan tekemistä kiellosta huolimatta. No, ehkä juoksujen jälkeen mä saan takaisin oman miellyttämishalusen piskini.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Kesäväsymys

Niin on aika vain vierähtänyt ja monena iltana on jotain pitänyt kirjoittaa, mutta mitään ei ole saanut aikaiseksi. Ocan kanssa ollaan lähinnä vain fiilistelty kesäpäiviä, röhnätty iltaisin ja hieman tokoiltukin aina välissä. Neidin perusasentoa olen vahvistanut naksulla. Samalla liikkeestä maahan alkaa olla pikku hiljaa kunnossa. Tosin, ilman käsiapuja se ei tykkää jäädä. Ihme kyllä, pitkästä aikaa olen tytsyä uskaltanut pitää vapaanakin, kun enempi perseily meni vaihteeksi ohitse. Tyksin <3

Muuta mullistavaa elämässämme oli se, että torstaina pakkailtiin kimpsut ja kampsut ja koira Maijan autoon. Matka kävi kohti agilityä. Allekirjoittanut ei koskaan moista ole kokeilut, saati koira sitten. No, uusia kokemuksia. Emäntä ja koira nauttivat kyllä täysin siemauksin tästä. Hirvittävän mukava laji, ja tekisi mieli alkaa harrastaa Ocan kanssa omaksi iloksi. Tosin, vasta sitten, kun junnu on luustokuvattu terveeksi. En halua lähteä rasittamaan koiraa. Torstaina kokeiltiin eteen lähettämistä, sekä putkea. Putki oli aluksi pelottava hirviö, mutta kannustuksella koira alkoi vapaaehtoisestikin juosta putken läpi. Otettiin sitten kahta putkea ja hienosti neitokainen kuunteli ja paineli menemään käskyjen mukaan nauttien. Kokeiltiin lopuksi myös tukikaarilla varustettuja keppejä. Eipä siinäkään ollut mitään ongelmaa, hienosti koira suoritti. Tokoiltiinkin hetki sitten pihalla omassa rauhassa ja varsin tärpäkkä neiti. Ihmeen hyvä päivä.

Eilisellä oli jännitystä, nimittäin muutto. Pikkuraukka oli ihan pihalla miksi mamma häärää ja kasaa tavaroita. Siinä vaiheessa, kun koiran omat tavarat lähti laatikkoon, tuli pieni itku junnulle. Onneksi "vaari" tuli pelastamaan kihlattunsa kanssa. Oma setänihän kutsuu itseään Ocalle ja serkkuni koiralle vaariksi. No, "vaari" ja isukin kanssa pakkailivat muuttoautoa ja sitten Oca pääsikin huristelemaan isolla valkoisella pakulla, ensin äitini luo ja siitä sitten uuteen kotiin. Oman ukon kanssa pakkailtiin vielä oma auto ja siitä lähdettiin sitten ajelemaan.Uusi koti oli jänskä. Tutut tavarat, mutta silti niin outo paikka. Ja nyt mamma tahtoo hehkuttaa 61neliön kaksiota, kaappitilaa mielin määrin, sauna, takka, ihana takapiha, ja koiraverkko valmiina! Tosi siisti kämppä ja aamulla kun lenkkimaastoja käytiin vilkaisemassa niin <3 Oli kyllä koiruus väsynyt muuttopäivän jäljiltä. Vieläkin raukkaparka vähän uuvuksissa. No, eiköhän se siitä virkisty illanmyötä, jos vaikka lähtisi reenaamaan.

Lopuksi vielä kuvapläjäys viime viikoilta:

Oca 8kk, se näyttää jo oikeasti koiralta. Upea tyttö.

vähän pujoteltiin

"heitä, heitä jo! heitä!"

mamman sylissä lepäämässä

hyttynen pilasi loistavan kuvan

kaveri yrittää opettaa Ocalle, miten leikitään kuollutta

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

kuvia, kuvia ja öö, vähän lisää kuvia (:

7kk 2vk seisotus.Tosin, seisoo huonosti, mutta ranteet menossa parempaan suuntaan! Jeij!

Okspoks seuraa

tykkään tuosta sen kontaktista

vähän riehuttiin ja hitto, neiti on iso!

liikkeestä maahan, jäi tosi nätisti. 

sitten vähän riehuttiin :)

loppujen lopuksi Oca ilmaisee, mitä mieltä se oli reenaamisesta

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Hemmetin helle

Ei, ei ja ei, en tykkää helteestä, ainakaan, kun pitäisi koiran kanssa treenata. Ihan tappoa, kun sisätiloissakin lämpö huitelee lähemmäs kolmeakymmentä. Huoh.

Ollaan nyt Ocan kanssa oltu pitkään vähäisellä treenillä, koska ei tuolla ulkona vain jaksa tehdä mitään. Sisällä ollaan treenattu odottamista, sekä avainten etsimistä ja reppuselkään hyppäämistä. Kuluvan viikon aikana palauttelin pennulle naksutimen käyttöäkin mieleen ja vahvistin hyviä perusasentoja ja tein niistä samalla varmempia. Koira tulee nyt hienosti sivulle, vaikka ei vielä itse osaa korjata ilman apua paikkaansa.

Ulkonakin käytiin treenimässä, otettiin seuruupätkiä, joista tuli välillä hieman ilmavia, kun koira kävi kierroksilla leikkipalkan jälkeen. Saatiin kaveri kuvaamaankin niin oli todella hyvä! Alussa otettiin myös neidin 7kk 2vk kuvatkin, tosin seisotus oli mitä oli, kun itsellä ei riittänyt keskittyminen.

Mietiskelin tässä itsekseni, vaikka koira välillä raastaa hermoja, niin kyllä mä rakastan tehdä sen kanssa asioita. En mätiedä tuleeko tosta ikinä valioa, ksoka sillä on liian vaaleat silmät, löysät ranteet ja pihtikintut, tosin, kaksi jälkimmäistä voi vielä korjaantuakin. Silti se on mulle ystävä, paras ystävä, joka mulla on ollu taas hetkeen. Upea tyttö <3

ps. kuvapostaus myöhemmin, netti takkuilee -.-

perjantai 27. toukokuuta 2011

Mikä on tuo mustaruskea salama, joka painelee tuolla kaukana?

Mietin, että näinkin alkuun olisi hyvä esitellä työparimme, joten eikun tuumasta toimeen!

ROYAL SMILE ÅCARINA
"Oca"

  •  saksanpaimenkoira
  • narttu 
  • syntynyt 18.10.2010
  • Royal Smile, Piia Kahrila, Nastola 
  •  i. Flip Feetback
  • e. Royal Smile Pink Think 
  •  Oca KoiratNetissä 
pienenä (7vk) 

pienenä (8vk)      
kunnes siitä tuli 6,2kk
 
Luonteeltaan Oca on itsenäinen ja rohkea. Se testaa aina välillä rajojaan, mutta kyllä neidosta löytyy se herkkä puolikin. Nykyisellään käskyihin taipuvainen ja helposti motivoitava tapaus. Muiden koirien seurassa Oca alistuu helposti, mutta osaa myös antaa mitalla takaisin. Neidiltä löytyy myös jonkin verran keskittymiskykyä ja miellyttämishalua. Välillä vaan korvat katoaa päästä ja silloin kakara mennä viuhottaa omaan tahtiinsa kaukana horisontissa. Omaa kuitenkin tarvittavan taidon rauhoittua sisällä.
Harrastuksiimme kuuluu niin näyttelyt, mätsärit kuin toko, joista ensin ja viimeksi mainittu tulevat olemaan tärkeimpiä. Tokoa treenaamme enemmän tai vähemmän tavoitteellisesti ja koira nauttii tekemisesta.

TULOKSIA 
  • 27.03.2011 - SPL pentukatselmus L+
  • 09.04.2011 - mätsärit saksanpaimenien 1
  • 16.04.2011 - mätsärit SIN- 
  • 17.04.2011 - pentunly  PEK1
  • 20.04.2011 - mätsärit PUN- 
  • 25.04.2011- mätsärit PUN-
  •  01.05.2011 - pentunly PEK1 KP ROP!
  •  22.05.2011 - mätsärit SIN1 BIS5
HIHNAN PÄÄSSÄ

Mukana roikkuu 25.01.1994 syntynyt naisen alku, Sussuna yleisesti tunnettu. Oca on itselleni ensimmäinen ihan oma koira, jonka kanssa oli tarkoitus alkaa harrastamaankin. Rotuvalinta oli itselleni helppo, sillä seefferit ovat olleet aina lähellä sydäntä. Rodusta on ollut kokemusta yhden ongelmakoiran verran, mutta ei se tahtia haitannut. Joskus tulee mietittyä, että miksi hankkikaan koiran tähän tilanteeseen, mutta onhyan tuo apu pysyä arjessa kiinni ja jaksaa jatkaa eteenpäin. Treenaaminen, rutiinit, lenkkeily, riehumishetket, en vaihtaisi mitään pois. Vaikka itse olen aika raaka harrastuspiireissä, on pohja minullakin vahva. Kouluttajana olen tiukka, en siedä sähläämistä itseni, enkä koiran osalta. Rakkauteni on se, että kun joskus on virtaa herätä aikaisin kuuden maissa ja voi mennä huoletta treenaamaan koiran kanssa ulos. Aamutreenit on sitä parhautta.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Tokotreenit


Tänään tuli hieman kuvailtua junnua, harmi ettei saatu treeneistä mitään kuvaa, kun ei ollut kuvaajaa. Päätin sitten ottaa neitokaisesta pari muuten vaan kuvaa, ettei tule ihan alastonta postausta.

Tänään on ollut mielenkiintoinen päivä, on ukkostanu, satanut, tullut rakeita ja paistanut aurinko. Tietenkin juuri treeniaikaan tuli ukkosmyrsky koviten päälle. Ukkonen tuntui vaikuttavan Ocaan siten, että se sähköisti neidin normaalia ystävällisyyttä ja teki tuosta aavistuksen haukkuherkän. Keskittymiskykykin katosi hetkeksi.

Opeteltiin tänään liikkeestä pysähtymistä tokossa. Oca tuntui nappaavan heti mitä haettiin, eikä heittänyt istumaan. Otettiin ensin, että menin koiran edessä ja pysäytettiin siitä, ja sitten seuruusta. Molemmat toimi moitteettomasti. Sitten treenailtiin hieman kohtaamisia ja tutun koiran Oca ohitti mitä mainioimmin, eikä tarvinnut jäädä haistelemaan. Hienosti piti paikkansakin siitä. Lopuksi vielä vauhdikkaat luoksetulot. Pitäisi vain opettaa neitokaista löytämään jarrukin kaiken keskellä.



maanantai 23. toukokuuta 2011

Match Show, Hämeenlinna

Eilen oli hyvään hetkeen rasittavin ja kaikista eniten mehuja vienyt päivä. Onneksi tänään oli allekirjoittaneella vapaapäivä, ja kyllä myös kaveri on saanut levätä rauhassa ja toipua eilisestä. Sarjassamme extemporepäätökset lähteä paikkaan x. No, aamulla pakattiin kimpsut ja kampsut ja koira mukaan ja huristeltiin siinä sitten kohti Hämeenlinnaa. Kaupungissa oltiin kuitenkin ajoissa ja päätettiinkin käydä moikkaamassa anoppia ja hänen koiriaan.

Häällä koira oli kaksi kappaletta, molemmat uroksia. Lansupojat, 3v & 3,5kk, joista vanhemman kanssa Oca ei tule yhtään toimeen. Aatu on liian riehakas ja isokokoinen Ocan makuun, joten poitsu joutui heti jäähylle sisälle. Pienempi Nestori, joka moinenkin on jo Ocan kokoinen noinkin pienenä oli aivan ylivoimainen leikkikaveri. Kaksikko tykkäsi painattaa ympäri pihaa.

Lopulta mätsipaikalle päästyämme, koira käyttäytyi esimerkillisesti. Ei haukkunut tai riehtonut, vaan kulki sulassa sovussa meikäläisen kanssa. Kehää odotellessa juttukaveriksi ilmeistyi 15vk shelttitytön omistaja. Siinä sitten naureskeltiin ja keskusteltiin. Loppujen lopuksi kun meidän vuoro tuli, niin Oca kyllä seisoi upeasti, mutta kehässä ravaaminen ei ollutkaan enää niin helppoa. Toki ymmärrettäväähän se, kun koiralla on pieni kehätauko ja olemme keskittyneet enemmän tokoon tällä hetkellä. Sininen nauha sieltä tuli. Sinisten kehään mennessä oli juokseminen jo parantunut hieman, mutta en silti tajua, miten tuomari sijoitti meidät ykköseksi. BIS kehässä alkoi lapsi olemaan vähän uupunut, mutta hienosti käyttäytyi ja BIS5 taskuun, vaikka palkintosijoillehan tuolla ei päässyt. Omaa mieltä se kuitenkin lämmitti.

Illemmalla sitten totuteltiin lapsiin oikein urakalla. Ensin parivuotiaaseen poikaa ja sitten miehen vanhemmilla kuusi vuotiaaseen tyttöön ja Ocasta tuli tyttösen kanssa ylin ystävä. Siellä nuo leikki teekutsuja, kun koitti lähdön aika. Oli helpottava huomata, ettei koiraa tarvinnut koko ajan vahtia, vaan se osasi olla itsekin hienosti.

Ylpeä olen kakarasta, enemmänkin, mulla on täydellinen koira, miljoonalla virheellä <3