Oi ja voi, helmikuun kolmas viikko. Enää olisi aikaa treenata viikko noita tämän kuukauden tavoitteita kasaan, mutta onneksi ei ole kiveen hakattua sekään, etteikö niitä saisi muulloinkin tehdä. Olen koittanut katsoa paimentani uusilla silmillä, sekä keksiä uusia harjoitusmuotoja meille. Ylivuotaminen alkaa pikkuhiljaa olla taas normaalin tasolla - eli se ei haittaa arkipäiväistä elämää. Pilli pysyy kiinni - liekkö koira nielaissut sen.
Treeni-intoa Ocalta löytyy. Se on löytänyt taas uuden vaihteen omasta laatikostaan, ja tekee vauhdilla, mutta hutiloiden. Olen nyt jättänyt lelupalkan ihan suosiolla pois kuvioista ja kaivanut naksuttimen esiin, jotta saataisiin taas jotain järkeä tekemiseen. Ahnekin mokoma on. Lätkisi menemään varmasti niin paljon nappulaa naamaansa kuin napa vain antaisi myöten.
Toinen merkille pantava asia on se, että piippaamisen lisäksi turhanpäiväinen rähjääminen on vähentynyt huomattavasti. Okei, koiria me ei olla nähtykään, mutta ihmisiä senkin edestä. On ollut nuorta, vanhaa, lastenrattaita, sauvakävelijöitä, hiihtäjää, potkukelkkailijaa... Silti kaikki on mennyt hienosti ohi ja yhdeltä vanhemmalta naiselta sainkin kommenttia, että on hieno, kuinka koira ohittaa hiljaa, kun "nuo sussarit tuppaavat olemaan äänekkäitä"! Hymyhän siinä nousi huulille. Ainiin, ohitettiinhan me yksi ulkohäkissä räksyttävä rotukaverikin - ja siitäkin päästiin eroon vain karvojen nostamisella. Ihan mahtava kakara, aivan huippu.
Hei sen verran, kun teitä lukijoita nyt kuitenkin on, niin huutelen, ettei kellään olisi myydä n. 40-45cm pistolukkopantaa meille? Tarvittaisiin uusi treenipanta, enkä nyt välttämättä kaupasta sitä haluaisi ostaa, jos jollain pyörii ylimääräisenä nurkissa. Vaihdossa voi saada n. 50cm nahkaisen puolikurkkarin, kun ei tuo meidän neiti missään vaiheessa kasvanutkaan niin isoksi! :'D
ps. Ohjaajan voi bongata Janakkalasta 24.02 seuraamasta agilityä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti