Miten päädyit saksanpaimenkoiraan?
Saksanpaimenkoira on ollut minulle aina se THE rotu, joten päättäminen ei todellakaan ollut vaikeaa. Entinen koira oli jäyttänyt saksanpaimenen mentävän aukon sydämeen, joten pakkohan se oli uusi saada tilalle.
Onko Oca ollut sellainen, kuin odotitkin?
Oca on ollut kutakuinkin sellainen koira mitä hainkin: aktiivinen, mutta osaa rauhoittua, eikä piippaa turhia. Pääkoppakin sillä tuntuu olevan kunnossa ja terveydessäkään ei ole mitään huomautettavaa. Luustokuvien ottamista odotellessa.
Mikä on sen paras piirre?
Paras piirre. Hm, voisin väittää, että koiran ainainen iloisuus ja asenne: jee mitä me tänään tehdään? Ja se, etten ole löytänyt vielä parempaa lohduttajaa kuin Oca. Koirani on paras ystäväni, ehdottomasti.
Miksi juuri saksanpaimenkoira?
Tätä minulta on kysytty usein ja vielä useammin olen joutunut sitä itse pohtimaan. Tiedän valinnan olleen hyvinkin tunnepohjainen, mutta myös mielikuvat aktiivisesta harrastuskoirasta tulivat edelle. Koen saksanpaimenen rotuna itselleni sopivaksi, tarpeeksi kovaksi koiraksi oman käskytykseni alle, useat lajimahdollisuudet ja omaan mieleen oleva ulkonäkökin. Toki tiesin rodun sairauksista, lonkkavioista ja muista mahdollisuuksista saada risa yksilö. Tässä kuitenkin tunne-puoli tuli enemmän esiin. Oli pakko saada, koska oikein koulutettuna saksanpaimenet ovat upeita.
Mitä muita rotuja harkitsit ja mikä sai lopulta luopumaan niiden ajatuksesta?
Rehellisesti, saksanpaimen oli ylitse muiden. Harkitsin myös muuta paimenta; collie kummassakin turkissa, kelpie ja hollanninpaimenkoira. Mutta saksanpaimen vain on ylitse muiden, eniten sellainen koira mitä tahdoin.
Entä onko sinulla joku muu rotu mielessä, jota joskus haluaisit kenties kokeilla? Miksi juuri se?
Haluaisin kokeilla moniakin rotuja, esittää, sekä harrastaa niiden kanssa, mutten välttämättä kuitenkaan omistaa. Mielenkiintoni ovat herättäneet australianpaimenkoira, bordercollie, collie(niin pehko kuin nahkakin), kelpie, holsku ja hmm, monta muutakin, jotka eivät vain lyhyellä miettimisellä tule mieleen.
Kaikki rodut kiehtovat minua omalla tavallaan, ulkomuodollisesti tai vaihtoehtoisesti luonteensa tai käyttötapansa perusteena. Paimenkoirat miellyttävät minua yleisen luonteensa takia; tahdon koiran, joka on ns. helppo kouluttaa, miellyttämishaluinen ja suhteellisen nopea oppimaankin.
Oletko narttu- vai urosihmisiä, vai kelpaako kumpikin, kunhan koira muuten täyttää kriteerit?
En voi toistaiseksi väittää olevani sen enempää narttu kuin urosihmisiäkään. Itselläni, sekä perheelläni on ollut vain narttuja, joten oma käsitys uroksista joka paikkaan kuseskelevina panopupuina on juurtunut aika syvällä. Se on kuitenkin omasta mielestäni vain koulutuskysymys.
Haluan omistaa ensin uroksen, ennen kuin voin ottaa kantaa tähän kohtaa. Tunnen kuitenkin kuuluvani kastiin "kumpikin kelpaa", koska en siedä mitään diivailevaa bitchiä, vaan tarvitsen koiraltani enemmän "poikatyttö"-asennetta. Nartuissa isoin miinus on juoksut! Haittaavat harrastamista ja muuttavat koiraa.
Oletko ollut tyytyväinen paimeneesi?
Olen ollut erittäin tyytyväinen pikku paimeneeni. Parempaa "ensimmäistä" koiraa ei voisi ollakaan. Koira, joka antaa virheitä helposti anteeksi, mutta myös vaatii koulutettavuudeltaan enemmän kuin "menemisen matalimman aidan ali" on täydellinen eläin.
Mitä harrastatte?
Pää lajina on ehdottomasti toko. Tarkoituksena kisatakin vielä jossain vaiheessa koiran pientä elämää. Toiseksi harrastukseksi voisi nimetä sitten kai näyttelyt. Tosin, ei me niissä huvikseen rampata: käydään hakemassa alle 2vnä toivottavasti vielä toinen serti, annetaan sen jälkeen koiran kasvaa ja kehittyä, ja haetaan sitten viimeinen sertin, kun koira on kehittynyt tarpeeksi. Canicrossing on hyvillä aluillaan, tosin tuskin me koskaan kisaamaan asti lähdetään, pidetään yllä vain omistajan kuntoa. Siinä kaine "pää"harrastukset. Innokaasti kokeilemme kaikkea uutta ja koitamme löytää sitä "omaa" juttua joukosta.
Jos oman koiran rotua ei saa sanoa, mikä on lemppari koirarotusi?
Ei saa kysyä näin vaikeita! Tykkään hirmuisen monesta koirarodusta, enkä osaa nimetä sitä lempirotua sieltä joukoista. Varmaan kutakuinkin samoja tähänkin listaisin, kuin koiriin, joita voisin ottaa ynnä muuta. Tuntuu kuin toistaisin itseäni, jos alan listailemaan.
Miten ruokit koirasi?
Oca syö sekaruokavaliolla kaikkea. Tällä hetkellä nappulana on BritCaren junnusafka. Lisäksi koira saa piimää, makaroonia, erilaisiä lihoja, riisiä, kasviksia, ruuanjämiä. Monipuolisesti siis. Kovasti mielisin siirtää koiransuoraan barffille, mutten koe omaavani tarpeeksi kokemusta asiasta ja tarpeelliset pakastintilat puuttuu. Sääli sinällään.
Treenaan koiraa pääsääntöisesti sen omalla ruualla, koska meillä mitään ei tipu ilmaiseksi. Mitä isommaksi häiriö kasvaa, niin astuu esiin nakit, juusto ja muut extraherkut. Pääosin kuitenkin ruualla.
Onko mahd. kumppanisi koiraihminen, pitääkö Ocasta, viettääkö sen kanssa aikaa ja panostaako koiraan yhtä paljon taivai minkäverran?
Rehellisesti, en tiedä kumpaa olen joutunut kouluttamaan enemmän, miestä vai koiraa. Miehen perheessä on ollut kyllä koiria, mutta niiden koulutus... No, on jäänyt hieman vajaavaiseksi. Pennun tullessa taloon me kyllä seurustelimme jo, mutta hänen mielipidettään en liioimmin kysynyt. Ei minun mielestäni aiheellista, sillä ei kukaan tiennyt kauanko parikuukautta kestänyt suhde kestää ja kaipasin seuraa.
Yhteiset sävelet sovittiin. Minä käytin koiran ulkona, puuhasin, ruokin, tein kaiken ja samalla opastin miestä koiran elekieleen ja koulutusmetodeihin. En muista kuinka monta tuntia, tai vuorokautta yksinkertaisesti katsoimme vain EVL:n liikkeitä yuotubesta. Sain hänet kiinnostumaan koulutuksesta, joten hän pystyi ottamaan Ocasta enemmän vastuuta. Pieniä ongelmia oli, mutta kyllä se yhteinen sävel löytyi.
Nyt hän pystyy käyttämään koiran ulkona, kouluttamaan, ruokkimaan... Tekemään miltei kaiken sen kanssa. Näyttelyreissuille lähtee aina mukaan, toimii kuvaajana, ja ottaa kantaa koulutuspulmiin ja tekee oman osansa koiran koulutuksesta. Kyllä hän koiraihminen on, upea sellainen. Kärsivällisyys ja hermot riittävät pidempään kuin minulla, ja on helppoa kun ei yksin tarvitse huolehtia koirasta. Ajattelin vielä joku kaunis päivä saada hänet kehään koiran kanssa, joko tokopuolelle tai sitten näyttelykehään.
Miksi näyttelylinjainen?
Koska koin käyttölinjaisen itselleni liian haastavaksi. Ja rehellisesti etsin itselleni hyvän näköistä, kaunisselkäistä koiraa, jolla ei ole vietit liian tapissa. Omalla koirakokemuksellani halusin aloittaa "helpommasta". Ja en olisi pystynyt tarjoamaan käyttöpuolen koiralle omistautumista treeneihin niin paljolti. Halusin myös näyttelyihin koiran kanssa, ja mielellään myös menestyä siellä, joten valinta oli suhteellisen helppo. Enkä ole katunut päivääkään.
Mitkä olivat kriteerisi kasvattajaa kohtaan pentua etsiessäsi?
Etsin kasvattajaa, joka tietää mitä tekee. Osaa kertoa minulle mitä yhdistelmältä haetaan, sekä ohjeistaa minua koiran kanssa. En valikoinut kasvattajaa tavalla: "tuo ei myy minulle koiraa koska olen alaikäinen" vaan lähdin itseäni kiinnostavista vaihtoehdoista. Tahdoin myös, että pennut ovat tottuneet kodin ääniin, lapsiin ja muihin eläimiin.
Enemmän kuitenkin minua kiinnostivat koiran vanhemmat ja niiden terveys.
Hankitko Ocan harrastuskoiraksi tavoitteelliseen harrastamiseen vai vain harrasteluun?
Tässä on veteen piirretty raja. Varmaan "muun maailman" kannalta me vain harrastelemme, mutta itse taas lasken tavoitteelliseen harrastamiseen hankkineeni koiran, koska minulla on paljon henkilökohtaisia tavoitteita ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Minulle se on tavoitteellista harrastusta, kun koira ei jää niinkutsutuksi sohvakoiraksi. Vaikka joku ei ehkä meidän räpellystämme edes arvosta.
Mitä mieltä olet saksanpaimenkoirien tulevaisuudesta ja rakenteesta?
Huonolta näyttää, rehellisesti. On kasvattajia, jotka eivät välitä siitä, miltä koirat näyttävät. Sekä tuomareita, jotka palkitsevat koiria, joilla on hirveän näköinen selkä. Mitä tästä syntyy? Lisää huonoja yksilöitä rotuun. En ole tyytyväinen tähänkään kehitykseen, joten en voi odottaa innolla mitä tulevaisuudessa rodun tilanne on. Huonolta näyttää ja sen ovat varmasti suurin osa ihmisistä tiedostanut.
Oletko ollut tyytyväinen Ocaan kokonaisuudessaan, eli oliko se sellainen saksalainen mitä haitkin?
Kokonaisuutena Oca on täydellinen ns. ”ensikoira”. Se antaa paljon anteeksi ja opettaa omalla tavallaan ymmärtämään. Ei ota itseensä herkästi ja tuo sopivaa haastetta päivittäin. Ocaa on helppo motivoida ja se on kohtalaisen ohjaajapehmeä koira. Miellyttävä ensikoiraksi. Tällaista sopivaa haastavuutta hainkin koiraa hankkiessani.
Jos olet päättänyt tulevaisuudessa hankkia toisen koiran ja mikäli rotu vaihtuu niin minkärotuista olet ajatellut ja miksi?
Rotu minulla on vielä täysin auki. Kuolaan kuitenkin pentuja jatkuvalla syötöllä ja odotan vain hyvää yhdistelmää pamahtavaksi silmille jossain vaiheessa. Olen avoin kaikelle tällä hetkellä. Tulevaisuus kuitenkin näyttää millainen eläin astelee taloon seuraavaksi.
Mitkä ovat Ocan hyvät ja huonot puolet?
Niin kutsutun parhaan piirteen kerroinkin jo ylempänä, mutta jos jotain huonoa pitää koirasta keksiä, niin se olisi varmaan jatkuva sikailu. Eläin röyhtäilee aina ruokansa päätteeksi, pahinta se on aamulla, kun ukko antaa ruuan ja itse vielä nukut koiran tullessa röyhtäämään kasvojesi eteen. Hyi helsvetti.
Onko Oca yllättänyt sinut jossain tilanteessa?
Oca yllättää minut suunnilleen päivittäin jollain tavalla. Milloin se on negatiivista, milloin positiivista. Viimeksi se yllätti ns. kunnolla Lahti Kvssa upealla käytöksellään kehän ulkopuolella. Kehästä ei sitten puhuta sen enempää...
Mikä on Ocan lempi lelu?
Pikku paimenen lempilelu on se, mikä sille tehdään lempileluksi. Eniten tuo syttyy kaikennäköisistä vetoleikeistä, joten tällä hetkellä top 3 on skinneez-lelu, patukka ja solmunaru. Motivoi nassikkaa kivasti tekemään juttuja.
Milloin seuraava koira tulee teille?
Seuraavan koiran tuloaika on tuntematon. Mahdollisesti vasta siinä vaiheessa, kun Oca on kolme, tai sitten, kun sopiva yhdistelmä tulee nenän eteen, jos tulee. Mikään pakottava tarve ei ole toista koiraa talouteen hankkia, sillä yhdenkin kanssa on niin paljon juttuja vielä kesken.
Saksanpaimenkoira on ollut minulle aina se THE rotu, joten päättäminen ei todellakaan ollut vaikeaa. Entinen koira oli jäyttänyt saksanpaimenen mentävän aukon sydämeen, joten pakkohan se oli uusi saada tilalle.
Onko Oca ollut sellainen, kuin odotitkin?
Oca on ollut kutakuinkin sellainen koira mitä hainkin: aktiivinen, mutta osaa rauhoittua, eikä piippaa turhia. Pääkoppakin sillä tuntuu olevan kunnossa ja terveydessäkään ei ole mitään huomautettavaa. Luustokuvien ottamista odotellessa.
Mikä on sen paras piirre?
Paras piirre. Hm, voisin väittää, että koiran ainainen iloisuus ja asenne: jee mitä me tänään tehdään? Ja se, etten ole löytänyt vielä parempaa lohduttajaa kuin Oca. Koirani on paras ystäväni, ehdottomasti.
Miksi juuri saksanpaimenkoira?
Tätä minulta on kysytty usein ja vielä useammin olen joutunut sitä itse pohtimaan. Tiedän valinnan olleen hyvinkin tunnepohjainen, mutta myös mielikuvat aktiivisesta harrastuskoirasta tulivat edelle. Koen saksanpaimenen rotuna itselleni sopivaksi, tarpeeksi kovaksi koiraksi oman käskytykseni alle, useat lajimahdollisuudet ja omaan mieleen oleva ulkonäkökin. Toki tiesin rodun sairauksista, lonkkavioista ja muista mahdollisuuksista saada risa yksilö. Tässä kuitenkin tunne-puoli tuli enemmän esiin. Oli pakko saada, koska oikein koulutettuna saksanpaimenet ovat upeita.
Mitä muita rotuja harkitsit ja mikä sai lopulta luopumaan niiden ajatuksesta?
Rehellisesti, saksanpaimen oli ylitse muiden. Harkitsin myös muuta paimenta; collie kummassakin turkissa, kelpie ja hollanninpaimenkoira. Mutta saksanpaimen vain on ylitse muiden, eniten sellainen koira mitä tahdoin.
Entä onko sinulla joku muu rotu mielessä, jota joskus haluaisit kenties kokeilla? Miksi juuri se?
Haluaisin kokeilla moniakin rotuja, esittää, sekä harrastaa niiden kanssa, mutten välttämättä kuitenkaan omistaa. Mielenkiintoni ovat herättäneet australianpaimenkoira, bordercollie, collie(niin pehko kuin nahkakin), kelpie, holsku ja hmm, monta muutakin, jotka eivät vain lyhyellä miettimisellä tule mieleen.
Kaikki rodut kiehtovat minua omalla tavallaan, ulkomuodollisesti tai vaihtoehtoisesti luonteensa tai käyttötapansa perusteena. Paimenkoirat miellyttävät minua yleisen luonteensa takia; tahdon koiran, joka on ns. helppo kouluttaa, miellyttämishaluinen ja suhteellisen nopea oppimaankin.
Oletko narttu- vai urosihmisiä, vai kelpaako kumpikin, kunhan koira muuten täyttää kriteerit?
En voi toistaiseksi väittää olevani sen enempää narttu kuin urosihmisiäkään. Itselläni, sekä perheelläni on ollut vain narttuja, joten oma käsitys uroksista joka paikkaan kuseskelevina panopupuina on juurtunut aika syvällä. Se on kuitenkin omasta mielestäni vain koulutuskysymys.
Haluan omistaa ensin uroksen, ennen kuin voin ottaa kantaa tähän kohtaa. Tunnen kuitenkin kuuluvani kastiin "kumpikin kelpaa", koska en siedä mitään diivailevaa bitchiä, vaan tarvitsen koiraltani enemmän "poikatyttö"-asennetta. Nartuissa isoin miinus on juoksut! Haittaavat harrastamista ja muuttavat koiraa.
Oletko ollut tyytyväinen paimeneesi?
Olen ollut erittäin tyytyväinen pikku paimeneeni. Parempaa "ensimmäistä" koiraa ei voisi ollakaan. Koira, joka antaa virheitä helposti anteeksi, mutta myös vaatii koulutettavuudeltaan enemmän kuin "menemisen matalimman aidan ali" on täydellinen eläin.
Mitä harrastatte?
Pää lajina on ehdottomasti toko. Tarkoituksena kisatakin vielä jossain vaiheessa koiran pientä elämää. Toiseksi harrastukseksi voisi nimetä sitten kai näyttelyt. Tosin, ei me niissä huvikseen rampata: käydään hakemassa alle 2vnä toivottavasti vielä toinen serti, annetaan sen jälkeen koiran kasvaa ja kehittyä, ja haetaan sitten viimeinen sertin, kun koira on kehittynyt tarpeeksi. Canicrossing on hyvillä aluillaan, tosin tuskin me koskaan kisaamaan asti lähdetään, pidetään yllä vain omistajan kuntoa. Siinä kaine "pää"harrastukset. Innokaasti kokeilemme kaikkea uutta ja koitamme löytää sitä "omaa" juttua joukosta.
Jos oman koiran rotua ei saa sanoa, mikä on lemppari koirarotusi?
Ei saa kysyä näin vaikeita! Tykkään hirmuisen monesta koirarodusta, enkä osaa nimetä sitä lempirotua sieltä joukoista. Varmaan kutakuinkin samoja tähänkin listaisin, kuin koiriin, joita voisin ottaa ynnä muuta. Tuntuu kuin toistaisin itseäni, jos alan listailemaan.
Miten ruokit koirasi?
Oca syö sekaruokavaliolla kaikkea. Tällä hetkellä nappulana on BritCaren junnusafka. Lisäksi koira saa piimää, makaroonia, erilaisiä lihoja, riisiä, kasviksia, ruuanjämiä. Monipuolisesti siis. Kovasti mielisin siirtää koiransuoraan barffille, mutten koe omaavani tarpeeksi kokemusta asiasta ja tarpeelliset pakastintilat puuttuu. Sääli sinällään.
Treenaan koiraa pääsääntöisesti sen omalla ruualla, koska meillä mitään ei tipu ilmaiseksi. Mitä isommaksi häiriö kasvaa, niin astuu esiin nakit, juusto ja muut extraherkut. Pääosin kuitenkin ruualla.
Onko mahd. kumppanisi koiraihminen, pitääkö Ocasta, viettääkö sen kanssa aikaa ja panostaako koiraan yhtä paljon taivai minkäverran?
Rehellisesti, en tiedä kumpaa olen joutunut kouluttamaan enemmän, miestä vai koiraa. Miehen perheessä on ollut kyllä koiria, mutta niiden koulutus... No, on jäänyt hieman vajaavaiseksi. Pennun tullessa taloon me kyllä seurustelimme jo, mutta hänen mielipidettään en liioimmin kysynyt. Ei minun mielestäni aiheellista, sillä ei kukaan tiennyt kauanko parikuukautta kestänyt suhde kestää ja kaipasin seuraa.
Yhteiset sävelet sovittiin. Minä käytin koiran ulkona, puuhasin, ruokin, tein kaiken ja samalla opastin miestä koiran elekieleen ja koulutusmetodeihin. En muista kuinka monta tuntia, tai vuorokautta yksinkertaisesti katsoimme vain EVL:n liikkeitä yuotubesta. Sain hänet kiinnostumaan koulutuksesta, joten hän pystyi ottamaan Ocasta enemmän vastuuta. Pieniä ongelmia oli, mutta kyllä se yhteinen sävel löytyi.
Nyt hän pystyy käyttämään koiran ulkona, kouluttamaan, ruokkimaan... Tekemään miltei kaiken sen kanssa. Näyttelyreissuille lähtee aina mukaan, toimii kuvaajana, ja ottaa kantaa koulutuspulmiin ja tekee oman osansa koiran koulutuksesta. Kyllä hän koiraihminen on, upea sellainen. Kärsivällisyys ja hermot riittävät pidempään kuin minulla, ja on helppoa kun ei yksin tarvitse huolehtia koirasta. Ajattelin vielä joku kaunis päivä saada hänet kehään koiran kanssa, joko tokopuolelle tai sitten näyttelykehään.
Miksi näyttelylinjainen?
Koska koin käyttölinjaisen itselleni liian haastavaksi. Ja rehellisesti etsin itselleni hyvän näköistä, kaunisselkäistä koiraa, jolla ei ole vietit liian tapissa. Omalla koirakokemuksellani halusin aloittaa "helpommasta". Ja en olisi pystynyt tarjoamaan käyttöpuolen koiralle omistautumista treeneihin niin paljolti. Halusin myös näyttelyihin koiran kanssa, ja mielellään myös menestyä siellä, joten valinta oli suhteellisen helppo. Enkä ole katunut päivääkään.
Mitkä olivat kriteerisi kasvattajaa kohtaan pentua etsiessäsi?
Etsin kasvattajaa, joka tietää mitä tekee. Osaa kertoa minulle mitä yhdistelmältä haetaan, sekä ohjeistaa minua koiran kanssa. En valikoinut kasvattajaa tavalla: "tuo ei myy minulle koiraa koska olen alaikäinen" vaan lähdin itseäni kiinnostavista vaihtoehdoista. Tahdoin myös, että pennut ovat tottuneet kodin ääniin, lapsiin ja muihin eläimiin.
Enemmän kuitenkin minua kiinnostivat koiran vanhemmat ja niiden terveys.
Hankitko Ocan harrastuskoiraksi tavoitteelliseen harrastamiseen vai vain harrasteluun?
Tässä on veteen piirretty raja. Varmaan "muun maailman" kannalta me vain harrastelemme, mutta itse taas lasken tavoitteelliseen harrastamiseen hankkineeni koiran, koska minulla on paljon henkilökohtaisia tavoitteita ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Minulle se on tavoitteellista harrastusta, kun koira ei jää niinkutsutuksi sohvakoiraksi. Vaikka joku ei ehkä meidän räpellystämme edes arvosta.
Mitä mieltä olet saksanpaimenkoirien tulevaisuudesta ja rakenteesta?
Huonolta näyttää, rehellisesti. On kasvattajia, jotka eivät välitä siitä, miltä koirat näyttävät. Sekä tuomareita, jotka palkitsevat koiria, joilla on hirveän näköinen selkä. Mitä tästä syntyy? Lisää huonoja yksilöitä rotuun. En ole tyytyväinen tähänkään kehitykseen, joten en voi odottaa innolla mitä tulevaisuudessa rodun tilanne on. Huonolta näyttää ja sen ovat varmasti suurin osa ihmisistä tiedostanut.
Oletko ollut tyytyväinen Ocaan kokonaisuudessaan, eli oliko se sellainen saksalainen mitä haitkin?
Kokonaisuutena Oca on täydellinen ns. ”ensikoira”. Se antaa paljon anteeksi ja opettaa omalla tavallaan ymmärtämään. Ei ota itseensä herkästi ja tuo sopivaa haastetta päivittäin. Ocaa on helppo motivoida ja se on kohtalaisen ohjaajapehmeä koira. Miellyttävä ensikoiraksi. Tällaista sopivaa haastavuutta hainkin koiraa hankkiessani.
Jos olet päättänyt tulevaisuudessa hankkia toisen koiran ja mikäli rotu vaihtuu niin minkärotuista olet ajatellut ja miksi?
Rotu minulla on vielä täysin auki. Kuolaan kuitenkin pentuja jatkuvalla syötöllä ja odotan vain hyvää yhdistelmää pamahtavaksi silmille jossain vaiheessa. Olen avoin kaikelle tällä hetkellä. Tulevaisuus kuitenkin näyttää millainen eläin astelee taloon seuraavaksi.
Mitkä ovat Ocan hyvät ja huonot puolet?
Niin kutsutun parhaan piirteen kerroinkin jo ylempänä, mutta jos jotain huonoa pitää koirasta keksiä, niin se olisi varmaan jatkuva sikailu. Eläin röyhtäilee aina ruokansa päätteeksi, pahinta se on aamulla, kun ukko antaa ruuan ja itse vielä nukut koiran tullessa röyhtäämään kasvojesi eteen. Hyi helsvetti.
Onko Oca yllättänyt sinut jossain tilanteessa?
Oca yllättää minut suunnilleen päivittäin jollain tavalla. Milloin se on negatiivista, milloin positiivista. Viimeksi se yllätti ns. kunnolla Lahti Kvssa upealla käytöksellään kehän ulkopuolella. Kehästä ei sitten puhuta sen enempää...
Mikä on Ocan lempi lelu?
Pikku paimenen lempilelu on se, mikä sille tehdään lempileluksi. Eniten tuo syttyy kaikennäköisistä vetoleikeistä, joten tällä hetkellä top 3 on skinneez-lelu, patukka ja solmunaru. Motivoi nassikkaa kivasti tekemään juttuja.
Milloin seuraava koira tulee teille?
Seuraavan koiran tuloaika on tuntematon. Mahdollisesti vasta siinä vaiheessa, kun Oca on kolme, tai sitten, kun sopiva yhdistelmä tulee nenän eteen, jos tulee. Mikään pakottava tarve ei ole toista koiraa talouteen hankkia, sillä yhdenkin kanssa on niin paljon juttuja vielä kesken.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti