tiistai 23. elokuuta 2011

kuvapläjäys

treeneistä 

Oca meni Seraa piiloon

treeneistä

kököttää

JUN-EH

väsy
tuijottelu tuokioon
ERI SA JUK1 PN1 VSP SERT, Heinola 21.08.2011

maanantai 22. elokuuta 2011

Näyttelyviikonloppu

Nyt on takana ennemmän kuin vähemmänkin rankka viikonloppu niin koiran kuin omistajankin puolelta, sekä tietysti muiden taustajoukkojen.

Perjantaina puunattiin saksalaista urakalla. Pestiin, harjattiin, korvat putsattiin, kynnet leikattiin ja tsekattiin, että kaikki oli kunnossa. Hieman käytiin ulkona pyörittämässä lasta ja muisteltiin kehäkäytöstä. Mietiskeltiin myös missä vauhdissa koira ravaa parhaiten. Intopinkeä saksalainen oli kyllä.

Lauantai aamuna starttiin aikaisin liikkeelle. Kuudelta lähti auto Tuuloksesta kohti Kouvolaa, jossa ensimmäinen junnukoitos olisi. Metsiintynyt koira rähisi näyttelypaikalla enemmän kuin laki salli, mutta rauhoittuikin nopeasti. Näyttelypaikalla oltiin jo tunti ennen kehän alkua. Ihmeteltiin tuulta ja pilviä ja pohdiskeltiin mahdollista sadetta. Kehässä koira käyttäytyi enemmän kuin hyvin. Esittäjältä meinasi loppua kunto, kun Hartus tykkäsi juoksuttaa. Tuomari vaikutti aika tiukalta ja kukaan junnunartuista ei saanut ERIä, EH tippui kahdelle ja H yhdelle.

20.08.2011 - Jaana Hartus JUN-EH
Erittäin hyvä tyyppinen. Jäntevässä kunnossa esiintyvä nuori narttu. Pää saa vielä levitä hieman. Vaaleat silmät. Hienosti kaartuva ylälinja. Liikkeessä vielä pennun löysyyttä.

Hyvin tyytyväinen tähänkin tulokseen, sillä olihan ensimmäinen virallinen nyt takana. Lähdettiin Lahteen yöksi moikkaamaan Ocan parasta kaveria Seraa. Paljon ei ollut virtaa enää paimenessa, vaan lähinnä ärtyi toisen innokkuudesta. Piskuinen karvaton kissakin aiheutti Ocalle ongelmia, meidän paha paimen pelkäsi moista eläintä. Illan tullen rauhoittui, enkä muista koska viimeksi koira olisi nukkunut noin raskaasti.

Aamulla reippaana ylös, vaikka väsy painoi omistajaa ja kuskia. Koira suhteellisen pirteä vielä tässä vaiheessa. Ennen kehää härki joku käyttölinjainen junnunarttu Ocaa. Ärisi ja murisi siinä vieressä ihan koko ajan. Ja kappas, samassa kehässähän oltiin, mutta onneksi moinen ravasi edellä, muuten olisi voinut tulla ongelmia. Komean harjaksen kanssa mekin mentiin. Yksilösuorituksessa Oca meni loistavasti. Esittäjän mokan takia laittoi tuomari meidät ravaamaan uudelleen. Hampaita ei meinannut saada katsottua, ja nekin vain vilkaisi. Hyvin koira suhtautui miestuomariin.

ERI tipahti meille, lisäksi SA. Sitten venattiin paras narttu luokkaa ja vastassa olikin huimasti vanhempi narttu. Kuitenkin tuomari pysäytti meidät ensimmäiselle paikalle ja oli hetken "mitä vittua?!" olo. Sertihän sieltä tuli. Eihän mun rimpula voinut mitenkään olla paras narttu. No, oli kuitenkin. VSP tipahti sitten. Ei ollut riemulla rajoja, kun neiti korkkasi moisen rivin. Ikää 10kk ja tuollainen menestys. Taitaa lähteä ilmot Helsinkiin.

21.08.2011 - Reijo Tuovinen JUN-ERI JUK1 SA PN1 VSP SERT
"Keskikokoinen, keskivoimakas narttu. Hyvä pää, hieman vaaleat silmät. Hyvä selkälinja. Vielä hieman kapea runko. Hyvin kulmatut raajat. Käpälät saisivat olla tiiviimmät. Hyvä askel pituus."

Olisiko hienommin voinut mennä - ei todellakaan! Lähdin hakemaan jotain H:ta molemmista näyttelyistä, en todellakaan mitään tällaista menestystä. Huh, huh, tänä aamuna vasta alkaa käsittämään mitä on tapahtunut. Kyllä, kaksi hienoa pokaalia, sekä ruusuketta on hyllyssä jo. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Kuvapostaus tulee heti, kun kotiin pääsen ja saan muokattua kuvat siihen kuntoon, että ne kehtaa julkaistakin.

perjantai 12. elokuuta 2011

Ocadee on pätevä otus

Koiran kanssa ollaan touhuiltu paljon, vaikka päivityksiä ei olekaan tullut hyvään hetkeen ja se harmittaa mielettömästi, koska haluaisin olla aktiivinen blogin päivittäjä. Samalla mietiskelisin, jos itsekin pykäisin blogin pystyyn ihan vain itselleni.

Mutta sitten koiruuteen. Ollaan tokoiltu enemmän kuin laki sallii. Vedetty pidempää iltatreeniä sisällä ja seuraavana hieman ongelmakohtia, joita olen bongannut.
- Seuruun kontakti
- Seisomaan jäämisen seuruusta
- Eteentulo

Kolme osa-aluetta, joita koira ei hiffaa mitenkään. Paikallaanmakuun aikaa on pidennetty pikkuhiljaa. Ja tuntuu ihan hyvin pysyvän. Tosin, ollaan treenattu nyttemmin vain sisätiloissa, sekä omalla etupihalla, koska no, metsään kun muutettiin, niin ei ole hirveästi häiriötä. Pihalla koitetaan treenata päivällä, jolloin siinä on liikennettä. Alustavasti kaukokäskyjäkin on pohjustettu.

Innostuin myös naksuttelemaan tuolle pari uutta temppua. Pyörimisen, maton auki rullaamisen ja jalkojenvälistä pujottelun, joka on hieman vielä vaiheessa. Pyöriminen toimii hyvin ja koira intoutuukin esittämään sitä useasti. Höpsö eläin.

Kotona on käynyt vieraita myös paljon, niin karvaisia kuin kaksijalkaisiakin. Oca tuppasi pomottamaan itseään pari kuukautta nuorempaa ujoa poikaa, mutta rauhoittui sitten käskystä. Vieraille otus on ollut ystävällinen härvääjä, mutta härväyskin vähentyi, kun viskasin koiran makkariin aina, kun meni omasta mielestäni yli. Fiksu otus, rauhoittui miltei heti.

Sunnuntaina pääsee taas Lahtiporukan kanssa treenailemaan, sikäli mikäli omistaja on vaan vähän kunnossa. Meinaa jalat reistailla oikein urakalla. Ja kun Oca ei meinaa hyväksyä isäntää lenkittäjäksi. Pompottaa mielettömästi, kun toinen ei saa koiraa komentoon. Yrittää liian pehmeästi.

Nyt tuli kuvaton postaus, mutta ehkä sunnuntaina löytyltä treenikuvia!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Menkkahirviö!

...niin koira, kuin emäntänsä.

Nyt ne juoksut sitten alkoi, ja minä päivänä. No tietysti sukulaistentuparipäivänä. Ensin väsättiin housut tyynyliinasta, että koti ei tahriinnu, kun se oli juuri saatu kiiltäväksi. Mies sitten lähti ostamaan mustista&mirristä sen auettua koiralle kunnon pöksyjä. Ilman ongelmia ei tämäkään sujunut, painotin sille, että kyseessä on tavallista pienempi ja solakampi narttu, mitä useimmat, joten housut saa olla standardimitoitusta pienemmät. No, myyjä vakuutteli, että kyllä nämä sopii ja kappas perhana, kun laitettiin pökät jalkaan, niin isothan ne oli. No, jos sitä huomenissa lähtisi ostamaan uudet ja _pienemmät_.

No, syy, miksi juoksut alkoi, on tietenkin se, että menin ilmoittamaan kakaran näyttelyihin. Kouvolaan siis suuntaamme junnudebyyttiin 20.8. Heinolakin olisi ollut vaihtoehtona, mutta omaan mieleen ei tuo tuomari ollut. No, me mennään metsiintyneen kakaran kanssa sähläämään. Saa nähdä suostuuko tuo edes esiintymään enää, kun on ollut taas hyvin taukoa.

Edistyttykin ollaan, neljä viimeisintä lenkkiä ollaan menty vapaana ja koira pysyy hienosti käskyn alla sivulla, mutta vapauttaessakin pysyy korvat mukana. Juoksujen alettua tosin tämäkin menee puihin, niin paljoa en luota koiraan, että se pysyy käskynalla juoksuisena. Nytkin hirveää teinilissuttelua, kun vähänkin komentaa niin joku painellaan mököttämään tai näytetään kesoa ja jatketaan tekemistä kiellosta huolimatta. No, ehkä juoksujen jälkeen mä saan takaisin oman miellyttämishalusen piskini.

lauantai 2. heinäkuuta 2011

Kesäväsymys

Niin on aika vain vierähtänyt ja monena iltana on jotain pitänyt kirjoittaa, mutta mitään ei ole saanut aikaiseksi. Ocan kanssa ollaan lähinnä vain fiilistelty kesäpäiviä, röhnätty iltaisin ja hieman tokoiltukin aina välissä. Neidin perusasentoa olen vahvistanut naksulla. Samalla liikkeestä maahan alkaa olla pikku hiljaa kunnossa. Tosin, ilman käsiapuja se ei tykkää jäädä. Ihme kyllä, pitkästä aikaa olen tytsyä uskaltanut pitää vapaanakin, kun enempi perseily meni vaihteeksi ohitse. Tyksin <3

Muuta mullistavaa elämässämme oli se, että torstaina pakkailtiin kimpsut ja kampsut ja koira Maijan autoon. Matka kävi kohti agilityä. Allekirjoittanut ei koskaan moista ole kokeilut, saati koira sitten. No, uusia kokemuksia. Emäntä ja koira nauttivat kyllä täysin siemauksin tästä. Hirvittävän mukava laji, ja tekisi mieli alkaa harrastaa Ocan kanssa omaksi iloksi. Tosin, vasta sitten, kun junnu on luustokuvattu terveeksi. En halua lähteä rasittamaan koiraa. Torstaina kokeiltiin eteen lähettämistä, sekä putkea. Putki oli aluksi pelottava hirviö, mutta kannustuksella koira alkoi vapaaehtoisestikin juosta putken läpi. Otettiin sitten kahta putkea ja hienosti neitokainen kuunteli ja paineli menemään käskyjen mukaan nauttien. Kokeiltiin lopuksi myös tukikaarilla varustettuja keppejä. Eipä siinäkään ollut mitään ongelmaa, hienosti koira suoritti. Tokoiltiinkin hetki sitten pihalla omassa rauhassa ja varsin tärpäkkä neiti. Ihmeen hyvä päivä.

Eilisellä oli jännitystä, nimittäin muutto. Pikkuraukka oli ihan pihalla miksi mamma häärää ja kasaa tavaroita. Siinä vaiheessa, kun koiran omat tavarat lähti laatikkoon, tuli pieni itku junnulle. Onneksi "vaari" tuli pelastamaan kihlattunsa kanssa. Oma setänihän kutsuu itseään Ocalle ja serkkuni koiralle vaariksi. No, "vaari" ja isukin kanssa pakkailivat muuttoautoa ja sitten Oca pääsikin huristelemaan isolla valkoisella pakulla, ensin äitini luo ja siitä sitten uuteen kotiin. Oman ukon kanssa pakkailtiin vielä oma auto ja siitä lähdettiin sitten ajelemaan.Uusi koti oli jänskä. Tutut tavarat, mutta silti niin outo paikka. Ja nyt mamma tahtoo hehkuttaa 61neliön kaksiota, kaappitilaa mielin määrin, sauna, takka, ihana takapiha, ja koiraverkko valmiina! Tosi siisti kämppä ja aamulla kun lenkkimaastoja käytiin vilkaisemassa niin <3 Oli kyllä koiruus väsynyt muuttopäivän jäljiltä. Vieläkin raukkaparka vähän uuvuksissa. No, eiköhän se siitä virkisty illanmyötä, jos vaikka lähtisi reenaamaan.

Lopuksi vielä kuvapläjäys viime viikoilta:

Oca 8kk, se näyttää jo oikeasti koiralta. Upea tyttö.

vähän pujoteltiin

"heitä, heitä jo! heitä!"

mamman sylissä lepäämässä

hyttynen pilasi loistavan kuvan

kaveri yrittää opettaa Ocalle, miten leikitään kuollutta

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

kuvia, kuvia ja öö, vähän lisää kuvia (:

7kk 2vk seisotus.Tosin, seisoo huonosti, mutta ranteet menossa parempaan suuntaan! Jeij!

Okspoks seuraa

tykkään tuosta sen kontaktista

vähän riehuttiin ja hitto, neiti on iso!

liikkeestä maahan, jäi tosi nätisti. 

sitten vähän riehuttiin :)

loppujen lopuksi Oca ilmaisee, mitä mieltä se oli reenaamisesta

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Hemmetin helle

Ei, ei ja ei, en tykkää helteestä, ainakaan, kun pitäisi koiran kanssa treenata. Ihan tappoa, kun sisätiloissakin lämpö huitelee lähemmäs kolmeakymmentä. Huoh.

Ollaan nyt Ocan kanssa oltu pitkään vähäisellä treenillä, koska ei tuolla ulkona vain jaksa tehdä mitään. Sisällä ollaan treenattu odottamista, sekä avainten etsimistä ja reppuselkään hyppäämistä. Kuluvan viikon aikana palauttelin pennulle naksutimen käyttöäkin mieleen ja vahvistin hyviä perusasentoja ja tein niistä samalla varmempia. Koira tulee nyt hienosti sivulle, vaikka ei vielä itse osaa korjata ilman apua paikkaansa.

Ulkonakin käytiin treenimässä, otettiin seuruupätkiä, joista tuli välillä hieman ilmavia, kun koira kävi kierroksilla leikkipalkan jälkeen. Saatiin kaveri kuvaamaankin niin oli todella hyvä! Alussa otettiin myös neidin 7kk 2vk kuvatkin, tosin seisotus oli mitä oli, kun itsellä ei riittänyt keskittyminen.

Mietiskelin tässä itsekseni, vaikka koira välillä raastaa hermoja, niin kyllä mä rakastan tehdä sen kanssa asioita. En mätiedä tuleeko tosta ikinä valioa, ksoka sillä on liian vaaleat silmät, löysät ranteet ja pihtikintut, tosin, kaksi jälkimmäistä voi vielä korjaantuakin. Silti se on mulle ystävä, paras ystävä, joka mulla on ollu taas hetkeen. Upea tyttö <3

ps. kuvapostaus myöhemmin, netti takkuilee -.-