Royal Smile Åcarina 2v!

Oikeastihan tämä juhlapäivä oli jo eilen, mutta laiskana ja mitään aikaansaamattomana ihmisenä en saanut kirjoitettua postausta, vaikka kuinka yritin. En oikein vieläkään tiedä mitä minun pitäisi tähän kirjoittaa, mutta rakas lapsseefferi tosiaan on jo kaksi vuotta. Näkyykö missään? Ei oikeastaan. Ainoa mistä koiran huomaa täysikasvuiseksi, on sen koko. Pikku hiljaa massaa kerännyt neiti alkaa kukoistamaan kauneimmillaan. Ja kyllä minä sitä rakastankin. Vaikka Oca ei tule saavuttamaankaan paikkaa "elämäni koira" tittelin alaisuudessa, on se silti ensimmäinen oma koirana, jonka kanssa vietetyt yhteiset hetket ovat aina vain kultaakin kalliimpia.

Voin vain todeta ylpeänä, tuon eläin on minun ystäväni. Jokaista sen ihanaa pikki riikkistä virhettä myöden se on ystäväni. En voi omistaa sitä, mutta voin rakastaa sitä, niin se rakastaa minuakin. Oca huolehtii, ettei talossa ole yhtään karvatonta hetkeä. Se on sen tehtävä.

ps. näytän ihan pikkutytöltä kuvassa.
pps. kiitos toverilleni kamerani käytöstä!