Haastava haaste

Kuvitella, että meidänkin puuhiamme seuraa tällä hetkellä aktiivisesti tai vähemmän aktiivisesti 26 lukijaa. Olen totaalisen hämmentynyt ja samalla suuri (huom. minulle suuri) lukijakunta antaa lisää intoa aina vain postailla enemmän ja enemmän. Toivottavasti voin tarjota lukijoilleni mahdollisimman paljon omasta koirallisesta elämästäni vinkkejä ja hauskoja tarinoita kerrottavaksi. Kommenttien saaminen nostaa hymyn aina huulille ja saa sellaisen fiiliksen, että hei, joku oikeasti lukee blogia! Ocan blogia on selattu yli 3000 kertaa! Hei ihan oikeasti, vau!

Katsotaan mitä kivaa keksitään, kun kolmisenkymmentä lukijaa roikkuu tuolla sivupalkissa menossa mukana. Ehkä pientä arvontaa tai jotain muuta mukavaa :)

Aikani kuluksi, kun kuvia odottelen viimeistelemään treenipäivitystä, päätin tarttua haasteeseen, jonka nappasin With positive energy! - blogista. Suosittelen muuten kurkkaamaan sinnekin, mainio blogi, jota jaksaa seurata aktiivisesti. Höystettynä tietysti kahdella upealla koiralla.

Haasteen ideana on, että haasteen saaja vastaa viiteen kysymykseen, jotka haastaja on keksinyt. Haaste pitää lähettää viidelle eteenpäin ja keksiä viisi uutta kysymystä

1. Onko sinulle ns. idolia/tiennäyttäjää/esikuvaa harrastusmaailmassa? Kuka?
- Minulla ei ole mitään suuremmin mainittavaa idolia koiramaailmassa, kuin ei muutenkaan elämässä. Ihailen ihmisiä, jotka tekevät koiriensa eteen töitä, joilla on koirat kauniisti hallussa, mutta myös arvostavat koiraa virheineen. Rauhalliset, tilanteentasalla olevat kouluttajat aiheuttavat aina ihailua.

2. Onko joskus päiviä, kun harrastuksen lopettaminen tuntuisi mitä mainioimmalta idealta?
- Aikaiset näyttelyaamut saavat usein tuskanhien nousemaan selkäpiihin. "Miksi en alkanut harrastaa vaikka kultakaloja?" on kysymys, joka silloin pyörii päässä. Suuret epäonnistumiset, liikkeen kokonaan hajoaminen.. Aina on huonoja päiviä hyvien seassa, teki mitä tahansa. Mutta se sallittakoon, ihmisiä me vain olemme.

3. Missä näät itsesi viiden vuoden päästä? Entä kymmenen?
- Viiden vuoden päästä. Minulla on BHn suorittanut vanha, hyvinkäyttäytyvä saksanpaimen. Mahdollisesti joku toinen koira, jolla on jotain tuloksia jo alla. Omakotitalo. Treeniporukka... Jotain muuta. Kymmenen vuoden päästä näen itseni edelleen koirien kanssa aktiivisena jollakin tavalla. Ei ilman karvakaveria voi elää. 

4. Mikä on ollut elämäsi "the eläin"?
- Oca tavoittelee koko ajan paikkaa The eläimenä, mutta edelleen sen paikan vie vanha seefferini. Se opetti minulle paljon itse koirista ja sen kanssa tehdyt työtunnit korjaten virheellistä käytöstä olivat opettavaisia. Rita oli ja on edelleen se elämäni eläin. Kaikella rakkaudella, lepää rauhassa kulta.

5. Oletko saanut kritiikkiä harrastusvalinnastasi?
- En ole saanut kritiikkiä siitä mitä harrastan, vaan enemmän siitä, miksi juuri koira. Miksei koira voi olla vaan kotikoira ja sille syöttää kaikkea mitä nyt ruuantähteistä sattuu jäämään. Miksi petaan koiraan lähes koko tilini. Okei, myönnän, jos Ocan kanssa harrasteltaisiin enemmän agia, saisimme varmasti monia ihmettelyjä. Vielä toistaiseksi olemme säästyneet suurimmilta paskamyrskyiltä, klun niin näkymättömiä olemme koiramaailmassa.

Ja kysymykset ihmisille, jotka haastan:
1. Millainen on unelmiesi koira?
2. Millaisen ohjaajan valitsisit mieluiten?
3. Millainen treenaaja olet?
4. Oletko koskaan miettinyt eläimestäsi luopumista?
5. Millaisia tavoitteita sinulla on?

Ja suon haasteen näille tuttavuuksille:
Saksanpaimen Kunto
Saksanpaimenet Niilo ja Jalo
Valkoinenpaimen Jetta
Hollanninpaimen Sony
Pk colliet Sagur, William ja Cecil