Toukokuun the top tavoite on osallistua Parolan möllitokoon.
Olen miettinyt paljon harrastamistani koiran kanssa ja sen tavoitteellisuutta. Olen äärettömän huono ihminen organisoimaan yhtään mitään mihinkään ja kuvitelmani ovat usein suuruudenhullut. Ainakin ne kuulostavat siltä. Tulin kuitenkin päätelmään, että jokaisen on aloitettava jostain. Nyt kun on koira, jonka kanssa tehdä ja jolla on halua tekemiseen, niin pitää aloittaa jostain. Merkitä jotain tavoitteeksi. Meidän piti korkata virallinen ALO-luokka jo viimekesänä, mutta jänistin. En kokenut juttujen olevan siinä jamassa, että olisin voinut ilmoittaa koiran virallisiin kisoihin. On ilmassa ollut myös paljon jossittelua siitä, että jospa menisi mölleihin. Niitä on katsottu valmiiksi ja loppujen lopuksi todettu, että eihän me tuonne voida mennä.
Nyt löin itseni kanssa lukkoon, että en kehitä mitään muuta tekemistä 5.5 päivälle, koska me menemme hakemaan kisakokemusta, jännityksen hallintaa sekä liikkurin ohjeistusta eli yhdellä sanalla: kokemusta. Nolaan itseni varmasti täysin, Oca karkaa kehästä ja hukkaa korvansa johonkin, mutta ei se mitään. Me menemme nolaamaan sinne itsemme.
Olen kirjoitellut ja löyhännyt tavoitteita suuresti. Haluan niputtaa kaikki liikkeet edes sinnepäin, en vaadi koiralta pitkäaikaista katkeamatonta kontaktia, vaan teen treenaamisesta hauskaa sille ja itselleni. Oca ahdistuu liiasta paineistamisesta, pikkutarkkuudesta ja käy herkäksi, jos minun mieleni ärtyy jostain omasta mokasta. Koira luotaa tunteeni ilmoille paremmin kuin minä itse. Olen varma, että pikku paimen osaa jo kaiken hyvin, täydellisyyttä hipoen, mutta minä en. Se luotaa epävarmuuteni ja itsevihani itsestään ulos lopettamalla toimimisen. Tiedän, että suurin osa virheistämme tulee olemaan minun vikani. Se, miten käyttäydyn ja esitän asiani.
Suunnittelen nykyisin treenit etukäteen. Treenaan kahta asiaa kerralla plus yhden paikkamakuun. Olen johdonmukainen itselleni, joten pystyn olemaan johdonmukainen koiralleni. Jos minä pystyn hillitsemään oman käytökseni, olemaan positiivinen ja innokas, koira toimii täydellisesti. Se osaa, eikä vaadi huomauttelua.
Mielikuvaharjoituksia olen käyttänyt apuna. Olen kuvitellut itseni monta kertaa kehään koiran kanssa tekemään asioita, käynyt läpi virheitä, hallinnut niistä johtuvaa ahdistusta, pyrkinyt kääntämään asiat hyväksi jo valmiiksi. Luon itselleni omalla tavallani uutta toimintamallia. En halua hämääntyä asiasta, johon en ole valmistaunut, vaan pyrin ohjaamaan koiraa eteenpäin omalla tyynellä olemuksellani, koska se kuitenkin tukeutuu minuun jos annan, mutta jos häädän sen omalla käytökselläni pois, en voi olettaa mitään muuta kuin huonoa tulevaltakaan.
Näihin sanoihin, näihin tunnelmiin.
// Linkki tapahtumaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti