"Ei se osaa"
"Nouto on ihan tyhmä liike"
"Vihaan tuota kapulaa, siitä ei ole kuin harmia"
En ole hirveästi mainostanut, mutta kapula on ollut meillä se the inhokki esine. Ensin mietin, että se olisi liian painava tai jotain muuta, kun puoli vuotta sitten ostin sen ja tasaisin väliajoin koitin opettaa koiraa siihen, mutta suuhunsa tuo ei suostunut koko kapistusta ottamaan ja väkisin en halunnut yrittää.
Lopullinen valaistuminen asiaan tuli, kun tajusin, että Oca rakastaa kaikkea mitä minkin. Koira heijastaa omia tunteitani ulospäin ja koska en pitänyt itse kapulan opettamisesta, ei sekään tahtonut ottaa kapulaa suuhunsa. Samoin tämä ilmenee seuruussa, jos en itse hehku positiivista energiaa, niin koira matelee ja vammailee. Eli pitää vain laittaa itsensä likoon. Olen leikkinyt kapulallasisä tilossa itse, ihkutellut sitä ja raahannut joka paikkaan mukaan. Tänään otin kapulan messiin aamutreeneihin, kun kerta loma on niin enempi aikaa touhuta.
Normilenkin jälkeen treenipellolle, parit seuruupätkät, yksin jäävä ja luoksetulo. Sen jälkeen kaivoin kapulan pussukasta, ja aloin leikkiä sillä itsekseni koiran ryntäillessä vapaana. Eipä jaksanut vapaus kauaa kiinnostaa, kun se huomasi, että minulla on kädessä jotain, jotain yberkivaa, jonka kanssa olen touhuillut itsekseni. Oca kun ei voi ymmärtää, miksei se pääse leikkimään kanssani, jos minulla on kivaa. Riehuin kapulan kanssa aikani ja jätin sen maahan. Eipä mennyt kuin sekuntti, kun kapulaa inhoava koirani "varasti" puukappaleen minulta ja kiiti se suussa ympäri peltoa. Kamera käteen ja ihmettä todistamaan.
Oca tykkää kantaa kaikkea suussaan, yleensä patukkaa se kantaa pellolta kotiin asti, niin tarjosin nyt kapulaa tytölle kannettavaksi. Nätisti otti inhan puukappaleen kädestä ja ylpeänä kantoi sitä kotiin asti hihnassa. Ensimmäisen kerran tiputti vasta ovella. Ei voi mamma olla ylpeämpi pikku saksalaisesta. Ehkä me vielä joskus opitaan noutamaan kapula!
Lopullinen valaistuminen asiaan tuli, kun tajusin, että Oca rakastaa kaikkea mitä minkin. Koira heijastaa omia tunteitani ulospäin ja koska en pitänyt itse kapulan opettamisesta, ei sekään tahtonut ottaa kapulaa suuhunsa. Samoin tämä ilmenee seuruussa, jos en itse hehku positiivista energiaa, niin koira matelee ja vammailee. Eli pitää vain laittaa itsensä likoon. Olen leikkinyt kapulallasisä tilossa itse, ihkutellut sitä ja raahannut joka paikkaan mukaan. Tänään otin kapulan messiin aamutreeneihin, kun kerta loma on niin enempi aikaa touhuta.
Normilenkin jälkeen treenipellolle, parit seuruupätkät, yksin jäävä ja luoksetulo. Sen jälkeen kaivoin kapulan pussukasta, ja aloin leikkiä sillä itsekseni koiran ryntäillessä vapaana. Eipä jaksanut vapaus kauaa kiinnostaa, kun se huomasi, että minulla on kädessä jotain, jotain yberkivaa, jonka kanssa olen touhuillut itsekseni. Oca kun ei voi ymmärtää, miksei se pääse leikkimään kanssani, jos minulla on kivaa. Riehuin kapulan kanssa aikani ja jätin sen maahan. Eipä mennyt kuin sekuntti, kun kapulaa inhoava koirani "varasti" puukappaleen minulta ja kiiti se suussa ympäri peltoa. Kamera käteen ja ihmettä todistamaan.
Oca tykkää kantaa kaikkea suussaan, yleensä patukkaa se kantaa pellolta kotiin asti, niin tarjosin nyt kapulaa tytölle kannettavaksi. Nätisti otti inhan puukappaleen kädestä ja ylpeänä kantoi sitä kotiin asti hihnassa. Ensimmäisen kerran tiputti vasta ovella. Ei voi mamma olla ylpeämpi pikku saksalaisesta. Ehkä me vielä joskus opitaan noutamaan kapula!
Näyttääkö tämä siltä, että se vihaa sitä? Minusta ei. Joten kyllä me saadaan vielä nouto toimimaan, mutta emännällä on paljon opittavaa koirankoulutuksesta, etenkin sen oman koiransa koulutuksesta. Ocahan osaa kuitenkin jo kaiken, ohjaaja vaan töpeksii ilman mitään rajaa. Lopuksi vielä pätkä videota pikku saksalaisen kapulaleikistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti