Ei me mitään tehdä kun ei päivityksiä tule!

No tehdään, mutta omistaja on laiska. Omistajalla on kiireitä, ja omistaja on tyhmä ja teki itselleen blogin, jota on paljon hauskempi päivittää, kun koiran omaa. No, kyllä me ollaan tehty. Joka aamu pakolliset ruokatokoilut, kärsitty karvakriisistä, lenkkeilty, panikoitu messarin viikonlopusta ja ties mitä.

Oca siis esiintyy (huvittaa yleisöä) molempina päivinä Helsingin messukeskuksessa.
Lauantaina kehässä 44, numerolla 359, aikaan 12.15, tuomarina Julia Ovsyannikova
Sunnuntaina kehässä 61, numerolla 602, aikaan 12.45, tuomarina Elia Alia Benitaz
Molemat kehät on siis seiska hallissa, että tulkaahan moikkaamaan stressikuoleman tehnyttä omistajaa ja häslää koiraa.

Eilen käytiin metsälenkillä. Mukaan osui oman piskin lisäksi Jassun Lissu, Bella ja Wili, sekä Anskun Strato, Konsta ja Rudi. Lenkki itsessään oli hyvän mutainen, aavistuksen hidan (no, seitsemän paimenta koittaa paimentaa toisiaan ja ihmisiä), äänekäs, sekä hyvin hulvaton. Alkutaipaleen oma draamakuningatar missis kiljukaula Oca laului kaikesta. Milloin joku tuli liian lähelle, milloin se itse juoksi vahingossa jotain päin tai jotakin vastaavaa.

Ansku, Strato, Bella, Jassu, Lissu, Konsta, Rudi, Wili (joka sensuroi itsensä), Sussu ja Oca

Tätä porukkaa kun katsoo, niin pistää silmään kaksi valkean ruskeaa koiraa, jotka eivät oikein sopineet mustanruskeaan värikirjoon. No, onneksi asia korjaantui pyörittämällä valkoista koiraa mudassa. Itse kuvassa oli mieletön missio, koska paimenet pursusivat energiaa, ja istu paikka oli aika haastava. Bella, Lisbe ja Wili vänkäsivät yhteistyön kanssa, Oca kuumui kepistä, Konsta piippasi, Rudi ihmetteli ja Strato otti rennosti. Sen kyllä huomaa kuvasta.

Löysin uuden asian, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni, paskaisten koirien seisottaminen. Tulos näytti kutakuinkin tältä.

  Katsokaa tuota paskakerrosta! Tuota turkittomuutta! Tämän eläimen kanssa pitäisi helvetti vie lähteä näyttelyihin! Ocalla oli mieletön meno päällä, joten seisominen ei kiinnostanut paskaakaan. Sitäpaitsi, nuorta neiti draamaa vitutti, kun kaverit häsläsivät ympärillä ja hän joutui _seisomaan_. Maailmanloppu. Kiitos Konstalle, joka hienosti roiski kaikki mudat Ocan niskaan. Bongaa vasen käsi.   

  Ja Konstasta puheenollen, herra venkula. Ihan Anskun perään, huomatkaa intensiivinen tuijotus ja hännän heilutus. Myös tällä kaverilla oli enemmän massaa mitä Ocalla, mutta tykkään poitsun energisyydestä. Ja sen turkki, Konde on upia miäs! Taustalla Lissu ja Strato. Bongaa vasen käsi.

Bellaa ei yksinkestainsesti kiinnostanut. Ja se oli paskainen. Yh. Etujalat siksi niin edessä, etten halunnut lääppiä kuraista koiraa. Bella on kiva, olen kokeillut sitä aiemminkin ja koko koiruus on aivat mahtava. Belbe <3 Tsekkaa vasen käsi!

Lissu on omaan silmään hirveän nätti koira. Etukoivat kohdalleen, niin ai että. Lissua ei kuulemma hirveästi ole seisotettu, mutta se on Ocan kanssa niin samaa maata. Pistät eläimen kerran seisomaan, niin se myös seisoo. Lissun kanssa kun muutaman kerran harjoittelisi, niin se olisi varmasti ihan kätevä kehäkettu. Tuollaisen saksalaisen minäkin voisin haluta, tumma, sekä käyttölinjainen, tosin kuvassa paskainen. Ja häähää, että voi bongata vasenta kättäni, mutta voin vannoasen olevan täysin samassa asennossa kuin edeltävätkin. Seisotanko minä oikeasti Ocan aina noin?